Tykkäätkö sinäkin liikkua mieluiten luonnossa? Hyvä! Sillä ulkona liikkuessa hyvinvointivaikutukset ovat taattuja. Aina ei tarvitse edes tehdä mitään – jo pelkkä luontoäidin helmassa oleilu riittää.
Halutessamme luonto tarjoaa kuitenkin mahtavat puitteet hyötyliikunnalle, kuntoilulle ja luovalle liikkeelle. Luonnossa liikkumisen tapoja on niin monia, että jokainen löytää varmasti omansa. Olitpa lenkkeilijä, marjastaja, vaeltaja, maastopyöräilijä, veneilijä tai talviturkin kastaja, luontoäiti hellii meitä jokaista omalla tavallaan.
Tässä 5 luonnossa liikkumisen hyötyä:
1. Luonto auttaa meitä laskeutumaan läsnäolon tilaan. Luonnossa aistit terästäytyvät ja auttavat meitä tuomaan huomion mielestä ja ajatuksista kehoomme ja tuntemuksiimme. Kuin huomaamatta alamme hengittää vähän syvempään ja rauhallisemmin. Kehon mukana rauhoittuu myös vilkas mieli.
2. Luonnossa ei tarvitse suorittaa hiki päässä – jo pelkkä oleilu tuo hyvinvointivaikutuksia Vaikka et tekisi muuta kuin kävelisit metsän reunaan hengittämään, olet jo tehnyt itsellesi hyvää. Jo viisi minuuttia metsässä riittää kohentamaan mielialaa. 20 minuuttia metsässä auttaa muun muassa laskemaan verenpainetta ja stressihormoni kortisolin määrää
3. Luonnon keskellä murheet pienenevät ja yhteys johonkin suurempaan voi avautua. Luonnossa oma ego pienenee ja asiat asettuvat mittasuhteisiinsa. Luonto säätiloineen ja vuodenaikoineen muistuttaa myös siitä, että kaikki muuttuu koko ajan. Mikään ei ole valmista eikä pysyvää – silti sellaisenaan täydellistä.
4. Yhteys luontoon vahvistaa myös kehon ja mielen yhteyttä. Luonnon rauhoittava läsnäolo maadoittaa meidät tähän hetkeen – ja tähän kehoon. Kun tunnemme, miten maa kannattelee askeleitamme ja raikas ilma täyttää keuhkomme uudella hapella ja energialla, muistamme todellisen luontomme. Emme ole vain puhuvia päitä, vaan myös fyysisiä ja henkisiä olentoja. Kun kehon ja mielen yhteys yhdistyy luontoyhteyteen, voi lopputuloksena olla jopa hengellinen luontokokemus.
5. Luonto ruokkii luovuutta ja mielikuvitusta. Luonnossa turha tulevaisuuden analysointi ja menneen murehtiminen unohtuvat. Kun huomiomme on kehollisessa aistimisessa ja tässä hetkessä, mielikuvitus ja luovuus saavat lisää tilaa. Metsäpolulla tai merenrannassa voikin syntyä yllättäen parhaimmat oivallukset.
