Kuuntelin Toivon Kärjen Uuden edessä-laulun. Satojen suomalaisten muusikoiden yhteistyössä tekemä hyväntekeväisyyskappale kertoo viime viikkojen ajan hengestä; toiveesta, että kuljemme kohti suurempaa yhteisöllisyyttä. Espanjalaisten huippumuusikoiden vastaava hyväntekeväisyyslaulu loi mielestäni yhtä koskettavan tunteen yhteen hiileen puhaltamisesta.
Kevään poikkeustila tuntuu laajentavan ihmiselle luontaista yhteisöllisyyden tunnetta lähipiiristä maan- ja maailmanlaajuiseksi. Sosiaalisesta mediasta näkee ja kuulee ihmisten kommentteja heidän kokemuksistaan eristäytymisestä ja ne ovat hyvin samantapaisia ympäri maailman.
Tunsin suurta yhteisöllisyyden ja ylpeydenkin tunnetta, kun Suomessa tehtiin päätöksiä taudin leviämisen ehkäisemiseksi. Tuli luottavainen olo siitä, että joku pitää meistä huolta ja valtion tasolla tehdään parhaansa ihmishenkien suojelemiseksi. Etenkin kriisin alussa huomasi, että esimerkiksi nuoret eivät vielä ajatelleen kovin yhteisöllisesti, mikä on luonnollista, mutta kokonaisuudessaan ihmiset ovat ottaneet muuttuneet olosuhteet hämmästyttävän hyvin vastaan ja haluavat selkeästi suojella itsensä lisäksi heikompiaan.
Nyt on hyvä saada kokemuksia maailmanlaajuisesta yhteenkuuluvuuden tunteesta. Nyt on hyvä miettiä, miten haluamme toimia kriisin jälkeen? Palaammeko samoihin vanhoihin tottumuksiimme?
Meillä kaikilla ihmisillä on yhteinen ilmasto ja luonto. Toivon, että kestävällä tavalla tuotettu ravinto, vaatteet ja muut kulutustavarat tulevat nostamaan suosiotaan. Pienet arjen valintamme ja tekomme tulevat määrittelevät koko tulevaisuutemme suunnan. Moni haluaa nyt osoittaa tukeaan vanhuksille, pienipalkkaisille, pientuottajille. Myös liikkumiseen varmasti jatkossa moni kiinnittää entistä enemmän huomiota. Onko se varmasti tarpeellista? Vai voisinko esimerkiksi osallistua tapaamiseen kotisohvalta, tehdä enemmän etätöitä tai tilata verkosta?
Aiemmin minulla kului yllättävän paljon aikaa erilaisten asioiden hoitamiseen: esimerkiksi postissa, kirjastossa, apteekissa, auton pesussa tai kaupassa käymiseen. Uskon, että tässä on monella paljon järkeistämistä, mikä voi vaatia suunnitelmallisuutta. Itse käyn nyt kerran viikossa ruokakaupassa ja muilla mahdollisilla asioilla. Huomaan, että pärjään hyvin, kun teen viikon aikana listan, mitä kauppakerralla pitää hoitaa. Olen myös lisännyt verkkopalveluiden käyttöä tilatakseni kauppoihin haluamani tavarat valmiiksi noudettaviksi, jolloin voin tehdä ajattelutyön rauhassa ja useampaan otteeseen kotona. Toivon, että jatkossakin pystyn hieman yksinkertaistamaan ja minimalisoimaan arkeani.
Ympäristö on hyötynyt, kun ihmiset ovat enemmän kotona. Venetsian kanaaleihin ovat palanneet delfiinit, pekingiläiset näkevät taivaan savusumujen väistyttyä, Himalajan siluetti näkyy taivaanrannassa taas intialaisiin kyliin ja taivaat ovat kirkastuneet maailman suurkaupungeissa Los Angelesista Pariisiin. Ihminen on osa ympäristöään ja niinpä esimerkiksi allergiat ja astmat ovat vieneet vähemmän ihmisiä sairaaloihin, kun ympäristö on puhdistunut.
Kuten moni viisas on sanonut, erilaisia uhkia vastaan ”taistelussa” ei kuitenkaan monesti kannattaisi oikeasti asettautua taistelu -tilaan, koska silloin keho asemoituu myös fysiologisesti taistelemaan tai pakenemaan. Tämä lisää stressihormoneja ja heikentää immuunipuolustusta. Parempi asenne voisi olla elämänmyönteinen huomion suuntaaminen niihin asioihin, joihin omassa arjessa voi vaikuttaa, ja jotka lisäävät omaa tyytyväisyyttä ja luottavaisuutta siihen, että kyllä tästä selvitään.
Maailmassa on ollut kriisejä ennenkin ja esivanhempamme ovat niistä selvinneet. Ihmisillä on luontainen hieno kyky sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Esi-isämme ovat olleet evoluution selviytyjiä, siksi me olemme tässä. Nyt on meidän vuoromme koota voimamme ja tukea maailman kansalaisina yhdessä luonnon ja ympäristön elvytystä, jota niin virukset kuin me ihmiset olemme osa. <3
