Muumeista löytyy paljon hienoja vertauskuvia, joilla voi selittää monia tunnekokemuksia. Tässä muutama:
Uteliaisuus omia tunteita kohtaan = Kuin Hemuli, joka kulkee suurennuslasinsa kanssa puutarhassa etsimässä uusia kasveja. Hemuli ei arvioi tai arvostele, vaan tutkii mielenkiinnolla. Hemuli ei yritä muuttaa kasvia, vaan katsoo sitä sellaisena kuin se on. Tutkiessaan Hemuli myös nimeää kasvin. Aivan samoin kannattaa toimia omien tunteiden kanssa: tutkia ja nimetä, viipyillä ja antaa olla.
Ajatusten seuraaminen = Kuin muumien taikapilvet, joiden kyytiin ei kuitenkaan hypätä. Ajatuksia tulee ja menee koko aja kuin taikapilviä taivaalla. Ne kiehtovat ja kiinnostavat, jolloin usein hyppäämme niiden mukaan. Silloin kun ajatukset alkavat myllyttää tilannetta yhä pahemmaksi (sillä se ottaa tunteet mukaan vahvistamaan niitä), tee päätös: älä hyppää taikapilven mukaan, vaan katso, miten se leijuu taivaalla. Se tulee jostain ja katoaa jonnekin.
Kutsu kaikki tunteet vieraaksesi = Kuin Muumimamma, joka pitää huolta pienistä ja suurista, tarjoaa lettuja ja lämpöä ihan jokaiselle vierailijalle – kutsuu tervetulleeksi muumitaloon. Istu tunteesi kanssa ”pöydän ääressä” yhtä lempeästi kuin Muumimamma – kuuntele ja anna tilaa.
Mörön kohtaaminen = Kuin Muumilaakson asukkaat, jotka kohtaavat Mörön. Mörkö yrittää tulla nähdyksi ja kuulluksi, ettei sen tarvitsisi selviytyä pimeässä yksin. Sisälläsi, sisuksiesi pimeissä piilopaikoissa, on luultavasti sellaisia kohtia, joita et haluaisi paljastaa kenellekään – ”jäätäviä” kokemuksia, tunteita tai ajatuksia. Ne ovat kuin mörkö, joka saapuu pimeydestä, mutta ei osaa sanoa mitään. Sen sijaan että juoksisit tuntematonta ja pelottavaa mörköä karkuun, kuuntele sitä. Se on ollut kauan yksin. Se tarvitsee lämpöä, seuraa ja näkyväksi tulemista. Vaikka se tuntuu hyytävältä, älä hylkää sitä!
Tunteisiin reagoiminen = Kuin Vilijonkka, joka hermostuu helposti. Vilijonkka haluaa pitää kaiken kontrollissa – siistinä ja järjestyksessä. Jos asiat eivät mene hänen tavallaan, hän hermostuu. Hänellä on selvä kuva siitä, miten asioiden pitäisi olla eikä kestä sitä, miten asiat ovat. Ajatukset ja tunteet ovat kietoutuneena Vilijonkalla tiiviiksi kokonaisuudeksi, jossa esimerkiksi muumitalon leppoisalle elämäntyylille ei ole tilaa.
Tunnesisarukset = Kuin Mymmeli, joka kuvittelee tulevansa yksin, mutta perässä tulee Pikku Myy ja kaikki sen sata sisarusta. Tunnesisarukset ovat niitä tunteita, jotka nousevat aiempien kokemustemme pohjalta, kun historian kokemuksissa koettu tunne nousee uudelleen pintaan. Esimerkiksi suru saattaa nostaa koettavaksi kaikki vanhat surut.
Tuleeko sinulle mieleen muita tunnemaailman vertauskuvia Muumilaaksosta?
Lisää tunteiden kohtaamisesta Lempeyden kirjasta:
