Kun kohtaamme yhdessä kriisin, meistä tulee ME. Käännämme huomiomme erilaisuuden sijaan siihen, että meillä on yhteinen, yhdistävä kokemus.
Neuropsykologi Rick Hansonin ja neurologi Richard Mendiuksen mukaan aivomme pyrkivät automaattisesti tekemään jakoa meihin ja muihin. Meidän jengiä, heimoa, perhettä, luokkaa, uskontokuntaa tai meidän maalaisia kohtaan on helpompi kokea lempeyttä ja hyvyyttä. ”Me” tuntuu läheiseltä ja samanlaiselta.
Oikeastaan meitä erottaa useimmiten ikkunan sijaan me–muut-ajattelu. Ihmislajillemme on ollut tyypillistä elää heimoissa, kylissä tai omilla alueilla, jotka tuttuudessaan luovat turvaa. Silloin kun koemme jonkinlaista uhkaa, turvattomuutta, levottomuutta tai huolestuneisuutta, alamme usein rajata huomaamattamme itseämme ja lähipiiriämme, heimoamme, ”meihin” ja kaikkia sen ulkopuolelle jääviä ”muihin”. ”Meitä” pyrimme pitämään turvassa ja rakkauden piirissä. ”Muut” voivat olla enemmänkin uhka, johon tulee suhtautua varauksella, vähätellen ja ehkä pelätenkin.
Kun ihmiset jakavat jonkin yhteisen kokemuksen, on helpompi kokea me-henkeä kuin silloin, kun mitään yhteistä ei tunnu olevan. Kun koemme yhtäläistä inhimillistä kärsimystä, meidän on helpompi ymmärtää toisiamme. Ymmärrys toisen ihmisen kivusta ja kärsimyksestä tekee hänestä enemmän minun kaltaiseni. Se tuo ymmärryksen, että meillä on samankaltaiset tunteet ja toiveet: pysyä hengissä, välttää kärsimystä ja lisätä onnellisuutta.
Korona-tilanteen keskellä Tasavallan presidentti Sauli Niinistö muistutti useampaa otteeseen siitä, kuinka tärkeää meidän ihmisten on olla toistemme tukena:
”Ottakaa fyysistä etäisyyttä ja henkistä läheisyyttä toisiinne.”
”Päivittäinen elämämme väistämättä muuttuu ja kohtaamme todellisuuden, jossa ajatuksia ja toimia hallitsevat terveys, toimeentulo ja toisistamme välittäminen. Huoli kohdistuu varmasti ja ymmärrettävästi heti omaan lähipiiriin. Mutta viime kädessä kyse ei ole vain siitä. Vaan kaikista. Me tarvitsemme toisiamme.”
Henkinen läheisyys voisi tarkoittaa vaikka sitä, että olemme samalla puolella. Riippumatta siitä, mikä on ihon värimme, uskontokuntamme, poliittinen puolueemme, mielipiteemme tai vaikka seksuaalinen suuntautumisemme, me olemme me. Olemme samalla puolella ja olemme kokemuksinemme enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Fokus on yhteisessä.
Mitä useammin toivomme toisille vähemmän kärsimystä ja enemmän hyvää elämää, sitä laajemmaksi lempeyden piirimme elämässä alkaa laajentua. Me-piiristä tulee historiallisen suuri, ja se tulee lopulta muuttamaan maailmaa hyvään suuntaan. Siihen tulee perustumaan myös tulevaisuuden älykkyys.
Mitä ikinä vastaamme tuleekaan, voimme pitää mielessä pääministeri Sanna Marinin sanat:
”Me selviämme tästä. Yhdessä.”
Lisää aiheesta syksyllä 2020 ilmestyvässä Hidasta elämää -sarjan Lempeyden kirjassa (Sanna Wikström&Reija Könönen).
