Olen aina ollut kiltti poika. Tehnyt sen mitä on pitänyt (noh, ainakin sinnepäin), käyttäytynyt sopivasti (ainakin melkein) ja pyrkinyt käyttäytymään nätisti. Muistelen, että tädit pitivät minusta pienenä poikana, ”voi, kun se on niin söpö ja kiltti”.
Se ehkä kuulostaa monesta hyvältä, mutta siinä on haasteensa. Varsinkin jos kiltti poika -mentaliteetti jää päälle aikuisenakin. Se tarkoittaa helposti sitä, että ihmissuhteissa pyritään olemaan järkyttämättä muita. Eikä siinä lähtökohtaisesti mitään vikaa ole, siinäkään.
Haaste on siinä, että silloin ei ilmennä omaa itseään, ei kerro rehellisesti mitä mieltä on tai ei tee niitä asioita, jotka toisivat arvoa omaan maailmaan. Kilttien ihmisten haaste on myös monesti, että heidän ylitseen kävellään, koska he eivät osaa tehdä rajoja tai kertoa mielipiteitään rehellisesti. Niinpä monet ihmiset, usein alitajuisesti, voivat jyrätä sinut alleen.
Ja varsinkin jos haluaa parisuhteita ja ihmissuhteita, jossa olisi jotain vetovoimaa, niin tämä ei toimi.
Miksi miehet miellyttävät?
- Menettämisen pelosta
- Opitusta tavasta
- Muunlaisten toimintamallien uupuessa – roolimalleja ei välttämättä ole ollut
- Äitisuhteen takia
- Turvallisuuden puutteessa – jossa vaiheessa ei ollut ”turvallista” olla oma itsensä
- Ja miljoonasta muusta syystä
Kiltin pojan ajatusmaailma helposti menee näin ”jos olen hyvä ja teen kaikki oikein, minua rakastetaan, saan toiveeni ja tarpeeni toteen ja elän elämää, jossa ei ole ristiriitoja”.
Lyhykäisyydessään, menemättä liian syvälle kaninkoloon, kiltti mies miellyttää, koska ei ole ollut hyväksyttävää ja turvallista olla oma itsensä.
Käyttäytyminen
Maailma on siinä mielessä ihmeellinen, että se näyttäisi antavan meille oppiläksyjä niin kauan kunnes opimme ne. Ellemme opi tai halua oppia, elämä tuo eteemme tilanteita, jotka saavat meidät sanomaan ”taas, miksi minä”, ”miksi tämä aina sattuu minulle” tai muita sanontoja, joilla ilmennämme sitä, että olisimme uhreja. Että tämä sattuisi vahingossa (vaikkakin 100:nen kerran) jälleen.
Mikäli opimme läksymme tässä elämässä, huomaamme oman käyttäytymismallimme ja tulemme niistä tietoiseksi ja näin ollen pystymme muuttamaan käyttäytymistämme.
Kun muutamme käyttäytymistämme, muutamme myös tilanteita, joita meille tapahtuu. Kyse on siitä, haluammeko nähdä oman vastuumme asioissa ja tilanteissa. Pitkään kesti ennen kuin tämän tajusin. Ajattelin, että kaikki on ennalta määrättyä. On helpompaa olla uhri, koska silloin ei tarvitse ottaa omasta elämästään vastuuta. Mutta kun tajuaa sen, että ”hei, mitä teen omassa elämässäni, joka tuo näitä toistuvia tilanteita vastaani?” voi jokin muuttua.
Minulla kiltti käyttäytyminen on edelleen vahvasti mukana, mutta nykyään olen myös tietoisempi omista rajoistani ja ennen kaikkea rehellisyydestäni. Minulle kiltin vastakohta ei ole tässä yhteydessä paha vaan ennemminkin rehellisyys. Elämän piti antaa vahvoja oppiläksyjä, jotta vihdoin tajuaisin tämän. Se on tuonut hajonneita ihmissuhteita, muuttunutta ystäväpiiriä ja eri näköistä tekemistä ja olemista elämässäni.
Kiltin pojan piti kohdata ihmisten hylkäämistä (mielen pelko) ja haasteita niin kauan, jotta ymmärsin mikä toimii mikä ei.
Ja tässä on myös syy, miksi kiltistä oli helppo pitää kiinni. Se tuo paljon isompia (ja rehellisempiä) kohtaamisia ihmisten kanssa, joissa voidaan olla myös eri mieltä. Kilttinä en uskaltanut tätä kohdata, erimielisyyttä ja epämiellyttäviä kohtaamisia. Kilttinä pelkäsin rehellisyyttä, koska silloin on aina mahdollisuus, että minut jätetään yksin. Se ei myöskään tuo täyttymystä vaan enemmänkin tasapaksua elämää.
Ei minulla ole tasapaksua vastaan mitään, mutta epärehellisyyttä en halua omaan elämääni. Se kuulostaa karulta, mutta kiltin pojan oli kuoltava, että jotain uutta pääsi syntymään.
Tämä pätee kaikkiin vahvoihin rakenteisiin, joihin olemme jääneet kiinni. On luovuttava jostain, jonka tunnemme ja tiedämme, jotta jokin tuntematon pääsee nousemaan. Kaikki eivät tätä halua kokea ja sekin on kunnioitettavaa. Se ei ole vain oma polkuni. Kuolema ei ole päätepysäkki. Se on aina myös jonkin uuden alku, jonkin uuden syntymä.
Mikäli tunnistat itsessäsi kiltin miellyttäjän, panosta näihin
- Omista pallit!
Tämä on vertauskuva, mutta tarpeellinen sellainen. Kun tunnistat, että sinulla on pallit, niitä voi myös käyttää rajojen asettamiseen.
- Opettele tunnistamaan mitä todella kaipaat!
Tämä voi olla äärimmäisen vaikeaa, sillä muiden tarpeet saattavat mennä joka kerta sinun omiesi ylitse, niinpä omista tarpeista ei välttämättä ole tietoakaan. Mutta niitä voi opetalla tunnistamaan. Pysähdy, kysy itseltäsi kysymyksiä, niin saat kyllä vastauksia.
- Millainen suhde sinulla on äitiisi?
Ei ole erityistä, että miellyttäjä on ollut miellyttäjä (joka pakosta tai tiedostamatta) myös lapsena. Omaa äiti (ja myös isäsuhdetta) on hyvä hetkeksi hyvä pysähtyä fiilistelmään. Kuinka paljon samaa käyttäytymismallia tuot mukana myös aikuisena? Oletko parisuhteessa vai oletko suhteessa oman äitisi kanssa?
- Hengaa ukkojen kanssa!
Miehet kaipaavat miehiä ja noista kohtaamisista voi oppia paljon. Rehellisyys, näkyvyys, itselle näkyväksi tuleminen ja vahvistuminen vain muutaman mainitakseni.
Panosta fyysisyyteen ja vastuun ottamiseen omasta itsestä.
