Jos sinua ei nähdä, kosketa, kuulla, tunneta, uskota, kannusteta ja kehuta, lyön vetoa, että olet pirun kiukkuinen! Viha on rakkauden suojelija, se puolustaa oikeuttasi olla rakastettu omana itsenäsi – kaikkine tunteinesi.
Olin ennen ollut parisuhteissa, joissa en ollut uskaltanut olla oma itseni. En ymmärtänyt tarpeitani ja elin parisuhdetta, enkä itseäni varten. Joustin ja miellytin, tukahdutin tarpeeni ja tunteeni ja viha sisälläni vain kasvoi.
Olin aina vihainen kumppaneilleni, vaikka oikeasti olin vihainen itselleni.
Nykyisessä parisuhteessani päätin toimia toisin. En aikonut enää hukata itseäni toisen ominaisuuksiin, toiveisiin ja tarpeisiin, vaan toivoin ja uskalsin pyytää toiselta apua ottaessani selvää omista ominaisuuksistani, toiveistani ja tarpeistani.
Minussa oli menneisyyden taakkana paljon tukahdutettua vihaa. Kerroin miehelleni, että pahin, mitä hän voisi tehdä olisi se, että hän jättäisi minut yksin raivoamaan. Hänellä olisi ainutkertainen mahdollisuus auttaa minua lujittamaan luottamustani siihen, että olin vihaisenakin rakkauden ja yhteyden arvoinen. Halusin vapauttaa vihani ja pyysin mieheni apua.
Kun tulistuin, hänen tulisi tulla kohti minua eikä mennä poispäin minusta. Kerroin suoraan miten tulisin haavoistani käsin reagoimaan.
Hänen pitäisi katsoa minua silmiin – kääntäisin katseeni pois.
Hänen pitäisi halata minua – työntäisin hänet pois.
Hänen pitäisi kuunnella raivoamistani – väittäisin, ettei hän IKINÄ kuuntele minua.
Hänen pitäisi ymmärtää tunteitani – väittäisin, ettei hän ymmärrä.
Hänen pitäisi pysyä vierelläni – käskisin hänen lähteä pois.
Näin minulle oli aina tehty, katseet oli käännetty halveksuen tai peläten pois. Minua ja pahaa oloani ei oltu ymmärretty, minut oli vaiennettu ja käsketty poistumaan.
Jos hän ylittäisi kaikki nämä esteet ja antaisi minulle kerta toisensa jälkeen toisenlaisen kokemuksen, olisin ikuisesti hänen ja minua sitoutuneempaa saisi etsiä.
Tämä ei todellakaan ole ollut hänelle helppoa, mutta selkeiden ohjeiden ansiosta hän on joka kerta vahvistunut tulisuuteni edessä. Vihaa pelkäävänä hän on oppinut työkaluja vihani taltuttamiseen ja nähnyt kerta toisensa jälkeen, ettei mitään pahaa tapahdu, vaikka kuinka raivoaisin.
Mieheni tulkitsi vihani ensin ärsyttävänä ja rasittavana, nyt hän tietää, että se on turvattomuuttani ja hylkäämisen pelkoani.
Hän on äärimmäisen ylpeä siitä, että hän on se viilentävä vesi, joka vihani sammuttaa.
Olen raivoni raivonnut ja nyt en jaksa suuttua oikein mistään. Tulistun vain silloin, jos oikeuksiani poljetaan tai jotain kohdellaan väärin. Suuntaan vihani nyt hyvän tekemiseen, en koston hautomiseen. Nauran ja hymyilen yhtä paljon kuin ennen suutuin, sillä rätisevän vihani alta on kuoriutunut kupliva ilo.
Olen vihasta vapaa, sillä nyt minut nähdään, kuullaan ja tunnetaan, mutta tärkeintä on, että näen, kuulen ja tunnen itse itseni.
*Osa tekstistä on kirjastani Ilman sinua ei olisi minua.
