Aikuisen rakkauden ensimmäinen avainsana on vastuu. Mitä se on, kun otan vastuun itsestäni? Tämä vastuu ei ole ruoskivaa, vaan siellä asuu lopulta vapautemme.
Sisäinen haavoittunut lapsi meissä tarvitsee syvää myötätuntoa, se ei ole luultavasti itse saanut mallia kovin turvallisesta ja aikuisesta tavasta olla suhteessa. Se ei ole meidän vikamme. Mutta on tänään omalla vastuullamme, miten nyt valitsemme toimia. Aikuisuus saa tilaa kasvaa, kun pystymme rakentamaan sisäistä rakastavaa vanhempaa psyykeemme tueksi.
Silloin riippuvuuteen liittyvät pelit, draama, emotionaalinen sekasorto ja kaoottisuus lakkaavat vetämästä puoleensa. Niillä ei ole meille kertakaikkiaan mitään uutta tarjottavaa. Me osaamme tukea, suojata ja turvata itseämme valitsemalla ihmissuhteita, jotka tekevät oikeasti hyvää, eivätkä perustu traumakemiaan.
Vastuu voi olla esimerkiksi sitä että:
Valitsen tutkia motiivejani, intentioitani ja syviä toiveitani, valitsen olla rehellinen itselleni ja sitä kautta sinulle siitä, mikä on minulle tärkeää
Valitsen kommunikoida tarpeistani ja toiveistani lempeän rehellisesti, ymmärrän että kukaan toinen ei voi lukea ajatuksiani
Valitsen punnita viisaasti tekojeni vaikutuksia ja seurauksia: Näin voin omistaa valintani.
Valitsen huomioida läheisteni tarpeet ja rajat valinnoissani. Kunnioitan toisten ihmisyyttä. Ristiriitojen noustessa kapinoinnin tai vetäytymisen sijaan keskustelen.
Valitsen haluta ymmärtää. Ihmisillä on erilaisia elämän asenteita, persoonallisuuksia ja motiiveja. Vaikka ne eivät ole samoja kuin itsellä, ne eivät ole ”vääriä”. Ei muilla, mutta ei myöskään minulla.
Kirjoitusharjoitus: Tunnehaavat ja rakkaus
Kun tunnehaavoihini osuu, alan tyypillisesti reagoida siten, että…
Ydinpelkojani parisuhteessa ovat, että….
Yritän estää näitä pelkoja toteutumasta siten, että….
Silloin kun haavani aktivoituu, minun olisi reagoinnin sijaan hyvä…
Aikuinen rakkaus on minulle sitä, että….