Onko sinulla sisäinen tarve tehdä asiat aina oikein ja virheettömästi? Tai oletko joskus ollut tilanteessa, jossa olet lähes epätoivoisesti pyrkinyt kohti täydellistä lopputulosta?
Minulle tämä saattaa tapahtua esim. kirjoittaessani tai koulutusmateriaaleja tehdessäni. Deadline painaa jo päälle – väsymyksestä puhumattakaan – mutta vielä pitää hioa lauseita.
Tai siivouspäivinä voi tuntea sisällään kihisevän kiukun, kun muut perheenjäsenet eivät noudata kunnollisella ja oikealla tavalla tehdyn siivouksen käytänteitä ja vaatimuksia. Tai juhlia järjestäessä kiireestä kädet täristen pitää vielä taitella serviettejä netistä poimitun mallin mukaan juuri ennen vieraiden tuloa.
(Enneagrammi-persoonallisuusmallin mukaan virheettömyys on ykköstyypin perustarve, mutta kyllä me muutkin osaamme täydellisyyteen pyrkiä.)
Täydellisyyttä tavoitellessamme olemme äreitä muille, koska he eivät pyri samaan lopputulokseen kanssamme. Koemme, etteivät muut arvosta meitä ja pyrkimyksiämme. Lisäksi lisäämme tuskaamme olemalla itsellemme vihaisia siitä, että olemme suuttuneet. Sillä sisäisen kriitikkomme mielestä myös ihmisinä meidän pitäisi pystyä täydellisyyteen.
Mitä stressaantuneempia olemme, sitä joustamattomampia perfektionisteja meistä tulee. Kiire ja stressi saavat aivomme jumiin emmekä tahdo löytää ulostietä täydellisyyden vaatimuksesta. Täydellisyyden armottomuus tuntuu kipuna sisällämme, koska olemme unohtaneet yhden elämän suurista totuuksista: Olemme täydellisiä vain epätäydellisinä.
Ilman epätäydellisyyttä ei ole täydellisyyttä
Aivan kuten valoa ei ole olemassa ilman pimeyttä, niin ei ole täydellisyyskään olemassa ilman epätäydellisyyttä. Valoisassa tilassa uutta valonlähdettä ei erota, niinpä se menettää merkityksensä. Ilman epätäydellisyyttä täydellisyyskin lakkaa olemasta.
Kokonaisuus pitää aina sisällään aivan kaiken, myös kaksi ääripäätä ja kaiken siltä väliltä. Aivan kuten perhosen toukka kantaa mukanaan jo koko aikuisen perhosen häkellyttävän kauneuden tai kukan siemen sisältää jo avautuvan kukan väriloiston ja huumaavan tuoksun.
Kokonaisuus ja täydellisyys ovat sisäänrakennettuina jo keskeneräisessä. Kaikki kehitysvaiheet ovat harmonisesti linjassa keskenään. Ja jokainen vaihe on täydellinen sellaisenaan. Mitään niistä ei voi jättää pois.
Emme rakasta pieniä lapsia tai koiranpentuja niiden täydellisyyden takia. Suloisia niistä tekee nimenomaan niiden kömpelyys, osaamattomuus ja kyvyttömyys toimia täydellisesti. Heillä ei ole vielä tarvetta hävetä ja peittää epätäydellisyyttään.
Niinpä heistä huokuu viaton ja puhdas tieto siitä, että epätäydellisenä ja keskeneräisenäkin on hyvä ja täydellinen. Kaiken rakkauden arvoinen.
Hengitä, hellitä ja hyväksy
Kiireen hellittäessä ja aivojen rentoutuessa esim. syvähengityksen avulla voimme ymmärtää, ettei täydellinen aina olekaan paras mahdollinen lopputulos. Ystäväni totesi kerran viimeisen päälle kauniisti kattamani pöydän ääressä, ettei hän ikinä jaksaisi tehdä samoin eikä näin ollen koskaan voisi kutsua minua heille syömään.
Olen myös oppinut, että täydellisesti, viimeiseen piirtoon hiottu esitys ei anna tilaa spontaaneille ideoille tai antoisille keskusteluille. Täydellisyys ei anna tilaa olla avoin ja inhimillinen – ei itselle, ei muille eikä tilanteelle.
Täydellisyyden vaatimus hukuttaa kykymme nauttia hetkistä sellaisina kuin ne ovat.
Mutta kun hyväksymme todellisuuden sellaisena kuin elämä sen kulloinkin eteen tuo, löydämme itsestämme yllättävää ja huoletonta vapautta. Elämän hetkiin rennosti heittäytyminen on perfektionistille ihan täydellinen avain pulppuavaan iloon ja onnellisuuteen.
Kursivoitu teksti on kirjasta Onni asuu jo sinussa, joka auttaa sinua ymmärtämään syvemmin itseäsi ja muita sekä löytämään oman tapasi olla onnellinen. Se on myös loistava lahja kaikille, joiden toivot olevan onnellisia.
Tutustu myös uutuuskirjaani Olet kaiken hyvän arvoinen:
Teksti on julkaistu myös Iloversumin sivuilla. Tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani TÄSTÄ
