Kohtaan päivittäin keskustelua väsymyksestä, kiireestä, aikatauluista ja liiasta kuormituksesta. Itsekin näistä aiheista puhun, mutta pyrin pitämään kiireestä puhumisen minimissä — jos huomaan omassa elämässäni kiirettä, otan sen vakavasti ja pyrin reagoimaan siihen nopeasti. Yksi mahtava tapa vähentää stressiä ja kiirettä on opetella laiskottelua.
Jos elämä on kaoottinen oloista, ei nopeita kestäviä ratkaisuja välttämättä pysty tekemään. Yksi asia, mikä voi tällaisessa tilanteessa auttaa on se, että pysähtyy, hengittää ja antaa itselleen lepohetken ilman velvollisuuksia. Kuulostaa helpolta, mutta ei se helppoa monelle ole.
Silloin, kun elämässä on monta rautaa tulessa ja valtavia pyöriä pyörimässä, on entistä tärkeämpää osata rentoutua hyvällä omallatunnolla. Rentoutuminen ei aina tarkoita joogatunnille kiirehtimistä, ruuan laittamista tai metsälenkkiä — välillä voi vaan olla ja röhnöttää, laiskotella.
Laiskuus koetaan usein häpeällisenä, ja vältämme laiskan leimaa niin paljon, että uuvutamme itsemme hiljalleen. Jokaisella on oikeus nauttia, rentoutua ja olla vain.
Itselleni suuri oppi on ollut se, että en olekaan laiska, jos joskus makaan sohvalla pitkäänkin tekemättä mitään. Sen avulla kun jaksan viikosta toiseen monissa eri töissä ja harrastuksissa, ja jaksan toivottavasti tsempata myös muita. Laiskottelu onkin hyväksi minulle ja läheisilleni, se on stressinhallintaa parhaimmillaan.
Jos jätän “laiskottelun” pois elämästäni, alan hiljalleen uupua. Sohvan pohjalla tai vaikka saunassa maatessani tunnen rauhaa ja kiitollisuutta kaikesta, mitä olen saanut kokea. Prosessoin viikon tapahtumia ja näen arkeni taas uudella energialla.
Jokainen löytäköön oman tapansa ottaa rennosti, kunhan vain jokainen ottaisi joskus, useinkin, rennosti. Ajoittaiseen laiskotteluun ei tarvitse lupaa keneltäkään, eikä siitä pidä tuntea syyllisyyttä — laiskottelustahan pitää nauttia silloin, kun siihen on mahdollisuus!
Tunnetko sinä laiskottelusta syyllisyyttä vai nautitko siitä täysin rinnoin?
