Mediaa ja yhteiskunnan menoa seuratessa ei voi välttyä vaikutelmalta, että tavallisuus ei enää riitä. Valokeila kohdistetaan toinen toistaan kovempiin suorittajiin. Ihanneyksilöihin, jotka perustavat menestyviä startupeja, tekevät töitä kellon ympäri, pitävät yllä raakakakun tuoksuista perheidylliä ja vapaa-ajalla ehtivät vielä juosta ultramaratoneja.
Tässä ei siis ole mitään väärää (päinvastoin, tsemppiä teille supersuorittajat!), mutta jos teemme tästä yleisen normin, johon kaikki vertaamme itseämme, olemme ongelmissa. Unohdamme, että kyse on kuitenkin poikkeusyksilöistä ja vertailuja tekemällä saamme seuraksemme vain riittämättömyyden tunteen.
Vauhdin jatkuvasti kasvaessa sekä työelämässä että vapaa-ajalla, on vaara, että huomaamatta myös ihan tavallisesta työntekijästä ulosmitataan kaikki mitä ulosmitattavissa on. Mikäli työn sankari on tämän jälkeen vielä tolpillaan, niin hän saattaa itse viimeistellä ulosmittauksensa täyttämällä tyhjät aukot kalenterissa jatkuvalla tekemisellä tai treenaamalla kuin huippu-urheilija.
Tämä on ajan henki. Enemmän, nopeammin, paremmin ja tehokkaammin. Toista ja aloita alusta.
Voisimmeko välillä heittää roskakoriin tulostavoitteet, sykemittarit ja ajatukset siitä miten elämästä tulisi suoriutua? Voisimmeko olla ylpeitä ihan tavallisesta elämästä?
Huomaan itsekin kuinka esimerkiksi sosiaalisessa mediassa herkästi osallistun ihmisten kovien rutistusten ja suoritusten ihannointiin. Tämä on toki ok, mutta ongelma piilee siinä, että vain pieni prosentti meistä kestää pidemmän päälle jatkuvaa kovaa kuormitusta. Tuhansia tykkäyksiä kerännyt työmyyrä saattaa jo seuraavalla viikolla olla työkoneen akun sijaan lataamassa itseään.
Miksi siis ihailemme epäterveellistä suorittamista?
Emmekö voisi kehua ja tsempata toisiamme myös perusarjen keskellä?
On nimittäin tosi kova juttu, että jaksoit tiskata.
Koirankin veit lenkille, vaikka satoi.
Jaksoit koko päivän töissä, vaikka nukuit huonosti.
Et sanonut ääneen, mitä ajattelit hankalasta asiakkaasta.
Sait lapsesi pukemaan kokematta hermoromahdusta.
Hienoa. Sinä olet menestyjä ja minä ihailen sinua!
