Minkä myötätuntoisen ja viisaan neuvon antaisit itsellesi nykyiseen elämänvaiheeseen?
On monia tapoja ammentaa sisältään oivalluksia.
Biohakkeri Tim Ferrisin Tools Of Titans -kirjan eräässä luvussa puhuttiin klassikkoneuvosta. Minkä neuvon antaisit 25-vuotiaalle itsellesi? Tämä kysymys on toki ennen kaikkea sitä varten, että haastateltavan yleisö saisi hyviä neuvoja elämäänsä.
Seuraavaksi kirjassa pohdittiin, että minkä neuvon nyt itse saisit 10 vuotta vanhemmalta itseltäsi? Tämä on hyvä kysymys, koska 10 vuoden päästä on hyvinkin nähnyt läpi ja kokenut nykyisen elämänvaiheen käänteet ja haasteet.
Toki tämä on kuvittelutehtävä, koska ei voi todella tietää ja kokea itseään tässä hetkessä saman viisauden, kokemuksen ja myötätunnon kanssa, jonka omaa 10 vuoden päästä. Kuitenkin kysymys voi auttaa saamaan uusia oivalluksia tämän hetken tilanteisiin. Jotkut toki ajattelevat, että tavallaan tässä ja nyt -hetkessä ovat kaikki menneisyyden ja tulevaisuuden hetket läsnä. Nekin tapahtuvat lopulta aina tässä ja nyt -hetkessä.
Nyt kysymys sinulle:” Minkä neuvon 10 vuotta vanhempi itsesi antaisi sinulle tähän elämänvaiheeseen?”
Syntyi radikaalimpi kysymys
Kun luin tuota kirjan kohtaa, niin edellisten pohdintojen lisäksi tajunnassani välähti muitakin ajatusketjuja. Miksi en samalla meditoisi hetkeä juuri ennen kuolemaani? Miksi menisin vain 10 vuotta eteenpäin? Toki kukaan ei tiedä elämänsä pituutta tai tapaa, jolla kuolee.
*Jos seuraava eläytyminen tuntuu radikaalilta tai ei soveliaalta juuri nyt, niin jätä se väliin ja hyppää lukemaan minkälaiset oivalluksia minä sain.
Voit lähteä tutkimaan seuraavaa. Kuvittele, että olet vanha jo (ehkä haluat päättää kuinka vanhat olet) ja on 1 minuutti aikaa jäljellä siihen hetkeen, kun kehosi kuolee. Makaat sängyssä. Kaikki on rauhallista. Sitten tuo tulevaisuuden sinä katsoo ja kertaa elämäänsä vielä kerran. Nopeasti kaikki välähtää kuvina tajunnassa. Aikaa ei ole paljon. On lähdön hetki. Tuon tulevaisuuden sinän huomio kiinnittyy muutamiksi sekunneiksi nykyiseen ikävuoteesi ja läheisiin ikävuosiin. Minkälaisen muutaman lyhyen neuvon saatkaan tuolta itseltäsi, joka on elänyt jo kaiken läpi? Nähnyt kaiken. Tuntenut kaiken. Kokenut kaiken. Tämä ei ole mikään pitkä coaching-sessio, vaan nopea huomion pyyhkäisy ja yksi, kaksi tai kolme ajatusta ja oivallusta.
Minkä neuvon sinä sait?
Minkä neuvon minä sain – kaksi syvää ajatusta
Tuntui, että nuo kaksi ajatusta, jotka sain eivät olleet vain kaksi ajatusta vaan kuin kiteytetty oivalluspaketti. Aivan kuin tietokoneella ladataan pakattuja tiedostoja ja ne ovat paljon suurempia sitten, kun ne avaa purkuohjelmalla. Nämä kaksi ohjetta tuntuivat tuossa hetkessä todella syvällisiltä ja aivan erilaisilta kuin, jos olen joskus ajatellut vastaavia ajatuksia. Ne olivat nyt vahvoja inspiroituneita oivalluspaketteja. Niiden merkitys on vasta avautumassa ja luulen, että palaan niihin monta kertaa.
Ehkä nämä voivat inspiroida sinuakin. Ne ovat aika universaalit elämänohjeet. Voi olla, että sinun saamasi neuvot ovat erilaiset, mutta tutki hyödytkö myös näistä?
Rakasta itseäsi ja paljasta itsesi
Nämä olivat saamani ajatukset.
Jotenkin siinä oli tunnelma, että todella todella rakasta itseäsi. Turhaan olet niin kova itsellesi. Kaikki ne syyt olla rakastamatta itseäsi ovat kovin merkityksettömiä loppujen lopuksi. Olet vain yksi elävä pieni olento täällä hetken aikaa. Rakasta itseäsi niin kuin kukaan ei olisi sinua ennen samalla tavalla rakastanut.
Lopulta sinä olet ainoa, joka on itsesi kanssa koko ajan. Ystävä, kumppani, vanhempi tai lapsi, kukaan heistä ei ole yhtä paljon kanssani eikä jaa kaikkia elämän hetkiä kanssani. Vaikka heidän rakkautensa on ihanaa, niin sinä voit antaa rakastavan huomioin olla itsessäni niin paljon enemmän kuin he. Näiden muiden ihmisten rakastava huomio, ja huomio ylipäätään, väistämättä jakautuu myös muille ja muualle, koska he elävät omaa elämäänsä, vaikka sinä siinä osana olisitkin.
Tuntui myös, että juuri tässä järjestyksessä nämä ohjeet kuuluivat olla. Kun todella rakastaa itseään ja on täynnä rakastavaa huomiota ja on todella sitoutunut rakastamaan itseään aivan loppuun saakka, niin silloin ei etsi muilta samalla lailla hyväksyntää, jos ollenkaan. Silloin on valmis paljastamaan itsensä ja näyttämään kuka oikeasti on ilman sisäisiä filttereitä ja kätkemisiä.
Jos ei syvästi rakasta itseään, niin helposti itsensä paljastamiseen liittyy pieniä ideoita siitä, että haluaisin joltakin huomiota, rakkautta ja arvostusta. Tällöin saattaa jäädä erilaisiin hyväksynnän tavoittelun peleihin kiinni ja oikeastaan itseään ei voi tehdä tällöin todella näkyväksi.
Aidon itsen paljastaminen on lahja itsellesi ja elämälle
Ajattelen, että kun tulee paljaaksi muille, niin tulee myös samalla paljaaksi itselleen uusilla tavoilla ja näkee kuka oikeasti on kaikessa ihmeellisyydessään ja inhimillisessä vajavuudessaan. Tuo paljas itse on lahjasi sinulle itsellesi ja elämälle.
Tunsin tuossa meditatiivisessa hetkessä, että tämän itsen olen aina halunnut päästää esiin. Kuolevan minän viesti minulle oli, että anna sen tulla näkyviin älä kätke itseäsi – kuolet kuitenkin – oli aitoudella sitten mitä seurauksia vain.
Tässä itseni sisäisesti paljaaksi tekemisessä oli jotakin erityistä jännittävää seikkailun tuntua. Kun kätkee itsensä voi ehkä olla jotenkin varma, että mitä tulee tehneeksi seuraavaksi näitä mielen rooleja seuratessa, mutta jos paljastaa itsensä, ei voi tietää. Sinä, minä ja me kaikki olemme mysteerejä. Tässä itsensä paljastamisessa oli jotakin samaa jännittävyyttä kuin, jos hyppäisi johonkin pitkään liukumäkeen tai vesiliukumäkeen. En voi tietää liukumäen, elämän, käänteitä en voi tietää, mitä käänteitä itsestäni tulee ulos.
Tämä on juuri syvää elämään uppoutumista, joka on myös tämän blogin nimi.
Mysteeriä, ja sille altistumista tutkitaan myös uudessa kirjassani: Metsässä – uppoudu metsään, itseesi ja elämään, joka löytyy Hidasta Elämää -puodista.
Unsplash kuvat: Kent Pilcher / chuttersnap / Lachlan Gowen
Katso täältä seuraavat metsäkoulutukseni – lämpimästi tervetuloa mukaan!
