Moni herkkä ihminen, joka aistii voimakkaasti toisten tunteita ja tarpeita, mukauttaa itseään jatkuvasti muiden tunnetiloihin. Hän ottaa toisissa aistimansa tunne-energiat vastuulleen ja kokee, että on hänen tehtävänsä mennä niihin mukaan, helpottaa niitä ja jopa saada ne häviämään toisten puolesta.
Kyky aistia tunne-energioita ja asettua toisen asemaan on monella tapaa hyödyllinen piirre. Paitsi silloin, kun omien ja toisten tunteiden – ja erityisesti niistä kannetun vastuun – rajat ovat epäselvät.
Kun aistii herkästi toisten tunteita ja tarpeita, kynnys kadottaa itsensä siihen, mitä muissa tapahtuu, on keskivertoa matalampi.
Jos on kasvanut ilmapiirissä, jossa tunteita on padottu ja ympärillä on ollut ihmisiä, jotka eivät ole suostuneet tuntemaan omia negatiivisia tunteitaan, vaan ovat ulkoistaneet niiden energian ympäristöönsä, tuota kynnystä ei saata olla olemassa laisinkaan. Sen on korvannut överiempatiaksi nimeämäni selviytymiskeino.
Överiempatiassa herkkyyttä ja intuitiota käytetään toisten tunteiden jatkuvaan lukemiseen rivien välistä. Samalla omat tunteet ja tarpeet sivuutetaan näennäisen harmonian ylläpitämiseksi sekä rakkauden, hyväksynnän ja huolenpidon saamiseksi.
Kun tulemme sivuutetuiksi, opimme sivuuttamaan itsemme
Jokainen meistä tarvitsee kokea olevansa arvokas, rakastettu ja turvassa. Jos se vaatii meiltä lapsena toisten tunteiden lukemista oman itsemme kustannuksella, totta kai teemme niin, tiedostamattamme. Pysymme toki hengissä, jos saamme vettä, ruokaa ja paikan, jossa olemme fyysisesti suojassa. Henkiseen ja tunne-elämän kehittymiseen tarvitsemme lisäksi myös rakkautta, emotionaalista turvaa ja nähdyksi tulemista.
Jokainen meistä on sisäsyntyisesti arvokas ihmisenä ja olentona, osana maailmaa ja sen kaikkeutta. Moni meistä, itseni mukaan lukien, on kuitenkin unohtanut tämän.
Ymmärryksemme arvostamme vahvistuu, jos koemme pienestä pitäen, että elämässämme on ihmisiä, jotka ovat aidosti läsnä, näkevät meidät ja elävät kanssamme meidät hyväksyen ja meitä tukien juuri semmoisina kuin olemme ihan tavallisessa arjessa. Jos emme saa lapsena näitä kokemuksia, vaan jäämme voimakkaine tunteinemme ja herkkine kehoinemme jatkuvasti sivuun muiden ihmisten tunnetilojen vallatessa tilan, kokemuksemme omasta arvostamme ei saa vahvistusta. Sen sijaan se hautautuu hylätyksi tulemisen kokemusten ja niistä juontavien häpeän ja arvottomuuden tunteiden alle. Perusta överiempatian syntymiselle on valmis.
Se, että ihminen alkaa käyttää intuitiivista herkkyyttään toisten lukemiseen rivien välistä ei siis aina vaadi perinteisesti suuriksi luokiteltavia traumoja, kuten fyysistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä.
Ihan tavallinen sivuutetuksi tuleminen tunnetasolla riittää siihen, että lapsi alkaa myös itse sivuuttamaan itsensä ja taipuu jatkuvasti toisten tunteisiin ja tarpeisiin kelvatakseen ihmissuhteisiin.
Kun sivuutamme itsemme, teemme itsestämme samalla pienemmän, helpomman ja vähemmän pelottavan.
Toimimme niin, jotta muut eivät kokisi meitä vaikeaksi ja haastavaksi ja meitä olisi helpompi rakastaa. Pienennämme itseämme erityisesti tunteiden tasolla, koska tunteet – omat ja muiden – ovat monelle ihmiselle pelottava ja häpeällinen asia.
Siksi tunteita padotaan, pantataan, sivuutetaan, torjutaan ja väistetään mitä moninaisemmin keinoin sekä itsessä että muissa. Ja kun ne eivät enää pysy piilossa, vaan pamahtavat esiin, ihmisen ensireaktio on usein joko syyttää vaikeista tunteistaan kokonaan toisia tai ottaa sekä omat että toisten tunteet kantaakseen. Tämä riippuu siitä, minkälaisen päätavan suhtautua tunteisiinsa he ovat varhaisissa ihmissuhteissaan omaksuneet.
Siksi ne meistä, jotka otamme sekä toisten että omat tunne-energiat helposti taakaksemme, pyrimme välttämään konflikteja ja yritämme harmonisoida tilanteita viimeiseen asti. Uskomme, että meidän täytyy tehdä niin, että olemme ylipäänsä tervetulleita mihinkään tai että kukaan haluaa olla kanssamme tekemisissä. Ihan sama, miten paljon voimia se meiltä vaatii.
Sinun tehtäväsi ei ole käsitellä toisten tunteita
Jos sinusta tuntuu, että keskityt jatkuvasti toisten ihmisten tunne-energioiden havainnointiin ja käsittelyyn ja oma elämäsi jää siinä sivussa elämättä, oikea aika tehdä asialle jotain voi olla juuri nyt.
Vaikka sinua saattaa kaduttaa ja tunnet, että olet menettänyt paljon överiempatian takia, koskaan ei ole liian myöhäistä vaihtaa vaihdetta.
Voimattomuuden kokeminen överiemparian kautta on todennäköisesti kasvutarinasi ytimessä tässä elämässä ja on siksi palvellut merkittävää tarkoitusta henkilökohtaisen evoluutiosi tiellä. Samaan aikaan mallin tiedostaminen ja sen otteen höllentäminen vievät sinua uuteen, vapaampaan vaiheeseen elämässäsi ja olossasi.
Kun pystyy hellittämään mallia ylläpitävästä uskomuksesta, jossa vastuun toisten tunteiden käsittelystä ja “ratkaisemisesta” kuvittelee olevan itsellä, myös ulkoiset olosuhteet alkavat muuttua. Mallin tiedostaminen luo pohjan tasapainoiselle arjelle, jossa herkkä ja empaattinen henkilö pystyy käyttämään energiaansa ja hyödyntämään intuitiivisia kykyjään tavoilla, jotka tuntuvat voimauttavilta myös hänelle itselleen.
Herkälle elämä voi tuntua jatkuvalta tasapainottelulta kahden olotilan, omassa voimassa olemisen ja liiallisen vastuunkantamisen, välillä. Ja sitä se usein onkin.
Maailmassa on paljon potentiaalisia energiasyöppöjä: ihmisiä, yhteisöjä, tilanteita ja tekemisen tapoja, joissa annamme oman voimamme pois ja keskitämme energiamme haitallisella tavalla itsemme ulkopuolelle saadaksemme arvon, rakastetuksi tulemisen ja yhteyden kokemuksia.
Itsensä pienentäminen ei todellakaan aina tarkoita sitä, että vetäydymme tai olemme hiljaisia ja huomaamattomia.
Omalla kohdallani se on tarkoittanut useaan otteeseen sitä, että olen mennyt kovaa vauhtia johonkin suuntaan ja investoinut paljon energiaa asioihin, päämääriin ja tekemisen tapoihin, jotka eivät ole kuitenkaan tuntuneet ihan omilta. Ja sitä, että olen yritänyt puristaa itseni muotteihin, jotka perustuvat arvoille, jotka eivät ole olleet linjassa aidoimman itseni kanssa. Ja että olen koittanut tehdä itseni sopiviksi suhteisiin ihmisten kanssa heidän ehdoillaan ja hylännyt siinä samalla sen, kuka minä olen ja mitä minä tunnen ja tarvitsen.
Itsensä pienentäminen on pohjimmiltaan omien arvojen ja oman syvimmän olemuksen vastaisesti toimimista. Se tuntuu stressinä ja jännityksinä kehossa ja mielessä ja voi ilmetä niin henkisinä kuin fyysisinä oireina ja epätasapainotiloina.
Vaikka olimme lapsina jokseenkin aseettomia erilaisten tunneilmapiirien ja ihmissuhteiden vaikutuksille, voimme ottaa aikuisina vastuun sisäsyntyisen arvon tunteemme vahvistamisesta. Tämä on mahdollista, kun alamme vanhemmaksi sille sisäiselle lapsellemme, joka vielä kipuilee häpeän, arvottomuuden ja rakkaudettomuuden kokemustensa kanssa ja tuemme hänen kasvuaan vastuuseen omista tunteistaan ja hyvinvoinnistaan.
Herkälle ja överiempaattiselle se tarkoittaa muun muassa sen tunnistamista, mitkä tunteet nousevat itsestä ja mitkä muista ja vastuun luovuttamista muiden tunteista heille itselleen. Omaa energiaa on tarkoitus käyttää oman itsensä tuntemisen, itsestä huolehtimisen ja kaikenlaisen luomisen polttoaineeksi. Siksi on tärkeää oppia erottelemaan ja valitsemaan, minkälaisessa tunneilmapiirissä aikaansa viettää.
Ehdoton rakkauskaan ei tarkoita sitä, että meillä ei ole ihmisinä rajoja. Itselleni se tarkoittaa ennemminkin sitä, että on kyvykäs rakastamaan omista ja toisen ehdoista huolimatta.
Mitä se käytännön tasolla tarkoittaa kussakin ihmissuhteessa, muotoutuu parhaimmillaan tasapainoisen vuorovaikutuksen kautta turvallisessa ilmapiirissä. Siinä on tilaa myös herkän ihmisen kokea koko tunneskaalansa ja huolehtia samalla omasta jaksamisestaan. Joskus se tarkoittaa myös sitä, että oman hyvinvoinnin vuoksi toisen ihmisen kanssa ei kannata jakaa päivittäistä elämäänsä. Se voi tuntua herkästä ja överiempaattisesta aluksi luovuttamiselta. Mutta mikäli suhde pitää molemmat tai toisen jumissa samojen pelkoon perustuvien toimintamallien kierteessä, on irti päästäminen yleensä hedelmällisempi tie eteenpäin.
Herkän tehtävä on olla juuri semmoinen kuin hän on
Oletko koskaan ajatellut, että elämässäsi ei ehkä olekaan kyse väkisellä johonkin kuvioon sopimisesta ja itsesi tunkemisesta jo olemassa oleviin muotteihin? Entä jos siinä onkin kyse kokonaan uusien olemisen tasojen ja tekemisen tapojen luomisesta ja tuomisesta ihmisyyden piiriin?
Itse koen, että herkän tehtävä on olla juuri sellainen ihminen kuin hän kulloinkin on, kaikkine ominaisuuksineen, piirteineen, lahjoineen ja tunteineen. Ja herkkyyden tehtävä on olla osa ihmisyyttä.
Mitä enemmän annamme herkkyydelle tilaa muiden ominaisuuksiemme rinnalla, sitä enemmän se saa tilaa koko ihmistietoisuudessa. Se kuljettaa meitä aikaan, jossa emme enää pelkää tunteitamme, vaan voimme kokea niitä ja viestiä niistä entistä avoimemmin, sälyttämättä niitä toisten niskaan tai ottamatta niitä perusteettomasti taakaksemme.
Ja rakastaa itseämme ja toisiamme täydessä koossamme ja voimassamme.
