Perhelomamme sai hieman stressaavan päätöksen Kanarialla, kun lasten ollessa vielä aamukylvyssä ja matkalaukut odottivat pakkaamista, puhelin soi ja hotellin respasta tuli puhelu, että kyytimme lentokentälle on saapunut. Hotellilta saamiemme tietojen mukaan bussin ei olisi pitänyt saapua vielä pariin tuntiin. Nyt siellä on bussi täynnä matkustajia, jotka odottavat meitä. Meillä oli kaikki tavarat pakkaamatta, kolme lasta kylvyssä ja mieheni oli juuri matkalla respaan vielä varmistamaan noutoajan varmuuden vuoksi.
Tunsin, kuinka kiirepaniikki alkoi nousta ja ajatukset veivät murehtimaan erilaisia katastrofiskenaarioita. Tajusin, että jos aiomme selvitä tästä jotenkin, niin nyt ei panikoiminen auta, vaan minun on ensin rauhoitettava oma mieleni.
Hengitin rauhallisesti syvään ja rauhoittelin itseäni lempeällä sisäisellä puheella ennen kuin menin lasten luo kertomaan tilanteesta. Vanhin alkoi itkeä, että ei ehditäkään hotellin aamupalalle, ja se lietsoi nuorimpia murehtimaan samaa asiaa. Tiedostin, että emme selviäsi ajoissa lentokentälle mitenkään ilman lasten pakkaamisapua ja täyttä toimintakykyä pukea itsensä ja laittaa itsensä valmiiksi, joten käytin aikaa seuraavaksi heidän mielen tyynnyttämiseen, en stressaamiseen siitä, kuinka kiire meillä on.
Pyysin hengittämään rauhallisesti syvään ja sitten rauhoittelin heitä lempeästi kertoen, että “Ei ole hätää. Me ehdimme kyllä koneeseen, otamme taksin ja jos teemme yhteistyötä, saamme tavarat pakattua nopeasti ja ehdimme hakea vielä aamupalalta jotain mukaan taksiin”.
Ja näin kävi. Lapset rauhoittuivat, me vanhemmat olimme rauhallisia, tavarat oli pakattu nopeasti ja ehdimme jopa istahtaa aamupalalle 15 minuutiksi. Taksimme oli kentällä hyvissä ajoin ennen lennon lähtöä ilman mahdotonta stressiä ja kiirettä.
Tämä tapahtuma saikin minut pohtimaan kiirettä ja kiireen tuntua istuessani taksissa matkalla kentälle. Tunsin edelleen kiireen aiheuttaman stressireaktion kehossani. Samalla mietin, että kuinka paljon me ihmiset pidämme kiirettä yllä omassa arjessamme. Luomme kiirettä, vaikka voisimme samaan tapaan luoda tyyneyttä ja rauhallisuutta arkeemme. Tuntuu, että vastaukset kysymykseen “Mitä kuuluu” on usein “Olen niin kiireinen” tai “Kiirettä pitää” ja nämä ovat hyväksyttäviä tai jopa ihailtavia vastauksia tehokkuutta ihannoivassa kulttuurissamme.
Tämä kiireen tuntu saa kuitenkin stressireaktion aikaan kehossa ja jatkuva stressi aiheuttaa uupumusta ja altistaa monille sairauksille. Kiire myös vaikuttaa kykyymme toimia. Jos stressireaktio on päällä kehossamme, ei aivojemme etuaivolohkon kuoren työskentely, jossa sijaitsee ajattelu, tunteiden säätely ja mm. intuitio, toimi samalla tavalla. Emme siis ole edes yhtä tehokkaita kiireessä ja teemme enemmän virheitä. Kiireestä kärsivät myös ihmissuhteemme. Emme voi olla läsnä perheillemme ja ystävillemme kiireessä. Erityisen tärkeää on myös ymmärtää, että kiire tarttuu ja jos olet vanhempi tai työskentelet lasten kanssa, stressaat myös lapsia kiireelläsi.
Miten laannuttaa kiire?
1. Seuraavan kerran, kun huomaat kiirehtiväsi kysy itseltäsi “onko se totta”?
Voit kyseenalaistaa ajatuksesi. Onko se totta, että nyt on aivan tulipalokiire, ja että kannattaa ajaa itsensä stressitilaan. Usein näin ei ole. Usein, kun pysähdymme miettimään asiaa, meillä ei ole oikeasti hengen hätä tai kiire mihinkään. Ja jos on, niin silloinkin kannattaa käyttää hetki aikaa mielensä tyynnyttämiseen.
2. Rauhoita keho ja mieli rauhallisella syvällä sisään ja ulos hengityksellä. Tee lyhyt stop-harjoitus.
Akronyymi STOP auttaa sinua muistamaan kolme tärkeää vaihetta mielen tyynnyttämiseksi. Stop-harjoituksen voit tehdä 30 sekunnissa tai jos mieli kaipaa enemmän tyynnyttelyä, voit käyttää harjoitukseen minuutista jopa viiteen minuuttiin.
S tulee sanasta STOP, pysähdy tietoisesti. T muistuttaa tuomaan huomio hengitykseen, O on ole tietoinen kehosta (Esim. tunne jalan pohjat lattiaa vasten) ja P tulee sanasta palaa tekemiseen.
3. Käytä rauhoittavaa sisäistä puhetta
Rauhallinen lempeä sisäinen puhe saa mielemme rauhoittumaan ja jopa oksitosiini-hormonin virtaamaan kehoomme. Oksitosiini on rauhoittava ja rentouttava hormoni, jota saamme itsekin erittymään kehoomme lempeällä kosketuksella, kuten laittamalla oman käden sydämen päälle ja puhumalla itselle lempeästi ja rauhoittavasti.
Kyky rauhoittaa oma mielensä kiireen keskellä on myös vastuunottamista omasta käytöksestään. Sinun arkesi on sinun arkeasi 24/7 ja myös lastesi ja perheesi arkea. Luovu kiireestä, voi paremmin, opettele tyynnyttämään mielesi ja olemaan läsnä.
