Pääsin aikanaan unelmatyöhöni rekrytoijaksi kansainväliseen konsultointiyritykseen. Olin onneni kukkuloilla, rakastin työtäni ja samanhenkistä hr-tiimiäni. Olimme huippuporukka, koko yrityksen “sykkivä sydän”, kuten vitsailin tiimilleni. Yhtenä tavallisena keskiviikkona esimiehemme ilmoitti, että suurin osa tiimistämme menettää nykyisen työnsä pian alkavissa yt-neuvotteluissa. Shokki. Pommi. Epäusko. Ärtymys. Ei! Eihän meitä voida irtisanoa, sykkivää sydäntä! Matkani työelämässä jatkui, ja kaikki meni luonnollisestikin aivan hyvin, kuten aina lopulta.
Useimmat meistä kokevat työuransa aikana vähintään yhden irtisanomisen. Joillekin se on pikku juttu, toisille elämän suurin kriisi. Ole armollinen omille ja muiden irtisanottujen kokemuksille.
Jokaisessa lopussa on uuden alun siemen.
Jokaisen pisteen jälkeen alkaa iso kirjain.
Jokaisessa pettymyksessä on kasvun paikka.
Tuttuja hylätyksi tulemisen tunteita
Olet 8-vuotias. Seisot yksin pesäpallokentän laidalla. Tällä liikuntatunnilla pelataan pesäpalloa. Kavereita valitaan, ja sydämesi hakkaa rivissä. Sinut valitaan jälleen viimeisten joukossa joukkueeseen. Häpeät itseäsi, ja toivot olevasi jossain muualla.
40 vuotta myöhemmin työpaikalla: Saat kutsun esimiehen huoneeseen tavallisena torstaipäivänä. Sydän alkaa hakata, onhan firman talousvaikeuksista jo puhuttu.
Kuulet sanat jostain sumeana: ”Joudun valitettavasti kertomaan, että ikävä kyllä emme voi enää pitää sinua täällä hyvästä työpanoksestasi huolimatta.” Kyyneleet yrittävät tulla, mutta piilotat ne. Tai raivostut. Tai ehkä mikään ei tunnu miltään.
Tunteiden vuoristorata on täysin normaali osa muutosprosessia
Lähiviikkoina tunteet seilaavat vuoristorataa: olithan itsekin jo miettinyt lähtemistä. Et oikein viihtynyt. Öisin heräilet eikä ruokakaan oikein maistu. Mikään ei huvita. Töitä ei jaksa hakea. Pelkäät, saatko edes enää ”tällä iällä” töitä.
Mietit, onko sinusta enää mihinkään, kun et työnantajallekaan enää kelvannut. Ihmettelet reaktiosi vakavuutta, mutta et oikein pysty puhumaan kenellekään. ”Kyllä tässä pärjätään.”
Pelot reaktioiden takana
Moni meistä pelkää torjutuksi tulemista. Pesäpallojoukkueeseen valinta viimeisenä voidaan kokea torjuntana. Irtisanominen voidaan kokea hylkäämisenä. ”Tässäkö kiitos 30 vuoden työpanoksesta?”.
Reaktion voimakkuuteen vaikuttaa, miten ihminen on käsitellyt aiemmat hylätyksi tulemisen kokemuksensa – vai onko ne painettu itsen sisälle pimentoon? Irtisanomistilanteessa ne saattavat tulla esiin.
1. Toivota kaikenlaiset tunteet tervetulleiksi
Anna itsellesi lupa surra. Älä yritä liian nopeasti mennä eteenpäin, jos todellisuudessa olet katkera, vihainen, surullinen, toivoton tai häpeät. Käsittelemättömät negatiiviset tunteet heijastuvat helposti uusiin työnhakuprosesseihin, etkä erotu eduksesi. Ota kaikki tunteesi sellaisena vastaan, kun ne tulevat.
Hanki tukijoukkoja, jotka jaksavat kuunnella sinua. Puhu, jos se auttaa. Liiku, koska se auttaa. Nuku paljon, jos väsyttää. Salli itsellesi vuoristorata: tänään masentaa, huomenna ilo on pinnassa.
Jonain päivänä huomaat suunnittelevasi innolla uudenlaista työtä, ja olet jopa onnellisempi kuin ennen irtisanomista.
2. Kohtaa tosiasiat
Pohdi rauhassa, miten haluat kertoa potkuista ystäville ja tuleville työnantajille. Mitä vastaat, kun rekrytoija kysyy: Miksi lähdit aiemmasta työpaikastasi? Tärkeää on antaa neutraali ja tulevaisuuteen suuntautunut vastaus. Älä lähde haastattelussa purkamaan pettymystäsi. Hakeudu vertaisryhmiin: työnhakijoiden sparrausryhmät ja töitä hakevat ystäväsi. Häpeään ei ole syytä, vaikka se saa usein ihmiset piiloutumaan kotiin.
3. Muista kaikki hyvä
Mieti, mitä opit koko prosessista ja itsestäsi? Kysy itseltäsi: Mitä hyvää tästä seuraa? Mitä muuta hyvää voi seurata, mitä en osaa edes vielä aavistaa?
Ajatus siitä, ettei tästä seuraa mitään hyvää, on vain ajatus. Ei totuus.
Jos mieli on maassa, listaa joka päivä asioita, mistä voit kaikesta huolimatta olla kiitollinen. Mikä kaikki on hyvin? Harjoituksen avulla kehon ja mielen hormonicoctail muuttuu stressaavasta mielihyvää tuottavaksi.
Vaikkei sitä 8-vuotiasta lasta valittukaan ensimmäisenä pesäpallojoukkueeseen, se ei tarkoita lapsen olevan huonompi tai vähemmän rakastettava kuin muut. Kuten irtisanomisissa, kaikkia ei vain voida valita ensimmäisenä.
Sydämesi on viisas, ja se tietää ajan kanssa, mitä seuraavaksi kannattaa tehdä. Luota omaan kykyysi selviytyä, olethan tähänkin asti selviytynyt kaikista aallokoista elämässäsi.
Liittolaisesi oman näköisen elämäsi luomisessa,
Riikka
Ps. Olen iloinen saadessani avata oman näköisen elämän luomisen vinkkejä viikolla 17 (2019) ilmestyvään kirjaani, jonka teemana on oman tehtävän, vahvuuksien ja intohimojen löytäminen.
Kuuntele maaliskuussa 2019 pitämäni FB-live: Urakriisistä unelmatyöhön – kohti omannäköistä työelämää tästä.
Lue lisää siitä, miten luot itsellesi onnellisen työelämän Montevistan sivuilta tästä.
