Kun joku kysyy, että ehditkö, mitä vastaat? Mitä ehtiminen sinulle tarkoittaa ja millä ehdoilla se tapahtuu?
Ehtiminen tarkoitti minulle aiemmin sitä, että aikataulussani oli tyhjää, jota ei ollut budjetoitu töille, opiskelulle tai muulle hyödylliselle. Kaikki muu aika kalenteristani oli aina käytettävissä, jos vaikka tarjottiin lisää töitä tai jos kunnianhimoinen mieleni keksi uusia tavoitteita täyttämään tyhjää tilaa. Jos joku kysyi, että ehditkö, vastasin kyllä – ainahan se mahdollinen väli jostain löytyi!
Ehtiminen tarkoitti absoluuttisesti käytettävissä olevaa aikaa hyvinvoinnista ja jaksamisesta välittämättä, huvitti tai ei. Kokonaisuudella tai fiiliksellä ei ollut väliä. Suoriuduin tehtävistä mitä kummallisimpiin vuorokaudenaikoihin, koska en osannut, uskaltanut enkä edes ymmärtänyt sanoa ei.
Vuosien loputtoman ehtimisen seuraus oli voimien ehtyminen. Uupumuksen myötä ’ehtiä’ sai uuden sävyn. Nyt sillä on ehtonsa.
Ehdin ainoastaan, jos jokin asia ei rasita minua kohtuuttomasti. Ehdin, kunhan en joudu uhraamaan mitään sellaista, mitä en halua uhrata, ainakaan jatkuvasti. Ehdin, mikäli elämäni kokonaistasapaino ei suistu raiteiltaan – paitsi korkeintaan hetkellisesti.
Mitä enemmän tasapainoa keikutetaan ja jaksamista verotetaan kiireellä tai muulla kuormittavalla, sitä nopeammin minun pitää suunnistaa kohti rauhaa.
Kun huolehdin myös itsestäni, ehdin lyhyessä ajassa enemmän kuin koskaan ennen.
Kalenterini näyttää toiselta kuin kymmenen vuotta sitten. Ehdin, kunhan ehdin huolehtia myös itsestäni. Ja hassuinta on, että silloin ehdin lyhyessä ajassa enemmän kuin koskaan ennen.
Millä ehdoilla sinä ehdit?
