Kauan sitten ei ollut erillistä luontoa ja ihmistä. Ihmisten todellisuus oli vain yksi jakamaton maailmankaikkeus, joka oli täynnä erilaisia persoonallisia olentoja – jumalia ja haltioita.
Ihmisillä ei ollut myöskään meidän tavalla erillistä kiinteähköä yksilöllistä identiteettiä. Oma heimo oli tärkein identiteetin määrittäjä. Meillä jokaisella ajateltiin olevan myös monia sieluja.
Pyyntikulttuurin heimot matkasivat vuoden kierron mukana. Paikkoja vaihtaessaan he löysivät ja ilmensivät myös itsestään erilaisia puolia ja luonteenpiirteitä. Vuodenajoissa oli totisesti voimaa.
Tässä blogissa on lähestytty metsää vanhemmasta pyyntikulttuurin shamanistisesta eikä nuoremmasta maanviljelysajan tietäjälaitoksen näkökulmasta. Suhde luontoon muuttui maanviljelyksen alettua.
Ymmärtääkseni paremmin muinaissuomalaisten todellisuutta haastattelin Markus Monosta, joka on pohjoisen kansanuskon tutkimukseen erikoistunut uskontotieteen tohtorikoulutettava.
Nämä seuraavat ohjeet ovat saaneet inspiraationsa haastattelusta, kuten myös alun sanat. Olen kuitenkin hieman sanoittanut niitä omalla tavallani ja muovannut niitä omien oivallusteni pohjalta.
Neljä tapaa kohdata metsä kuin muinaissuomalainen:
1) Lähesty metsää pyytämisen asenteella
Muinaissuomalaiset menivät aina metsään pyytämään. Huomaa, että sana pyytäminen tarkoittaa metsästämistä sekä tietenkin myös itse pyytämistä. Tämä ei ole sattumaa. Mitä ikinä kaipaatkaan metsältä, ole nöyrä. Olet pyytämässä ja vastaanottamassa, et vaatimassa tai viemässä.
2) Anna huomiosi matkata
Haluatko kokea metsässä upean elämyksen, löytää kauniin paikan, hyvän uima- tai marjapaikan? Anna huomioisi, tai muinaissuomalaisittain yhden monista sieluistasi, jo etukäteen matkata alueella, jonne olet mahdollisesti menossa.
Avaa yhteys metsään ja sen olentoihin jo etukäteen. Olentojen. Todella, muinaissuomalaisille metsä on ollut täynnä erityisiä olentoja – haltioita ja jumalia. Keskustele olentojen kanssa ajatuksissasi ja mielikuvituksessasi. Herkisty kuuntelemaan tunteitasi. Ehkä saat uusia ideoita, intuitiota ja inspiraatiota. Muinaissuomalaiset ovat kommunikoineet metsän kanssa, ennen kuin ovat lähteneet sinne pyytämään itselleen tärkeitä asioita.
Voit toki tehdä samanlaista tunnustelua katsoessasi eri alueiden karttoja ja kuvia. Mistä paikasta tunnet eniten myönteisiä tunteita? Eihän tämä ole mystistä. Kun suunnittelet matkaa, niin hieman samalla lailla tunnustelet ja pohdiskelet eri lomakohteiden luontoa, kaupunkeja ja tunnelmia. Minne haluaisit mennä ja mitä kokea?
Muinaissuomalaisille erityisen pyhiä eläimiä olivat karhu, hirvi ja joutsen.
3) Löydä pyhä paikka
Haluatko löytää mahdollisen entisen muinaissuomalaisten pyhän paikan tai löytää vastaavanlaisen paikan? Paikan, jossa ihmiset ovat ennen muinoin saaneet arkitodellisuuden ylittävää voimaa.
Etsi raja-alueita. Paikkoja, joissa jokin muuttuu esimerkiksi metsä järveksi, metsä kallioksi tai kasvillisuus ja biotyyppi muuttuu.
Löydätkö vettä? Puro, lähde, järvi tai joki metsässä on ollut voimallinen paikka. Vesi on aina ollut elossa pysymisen kannalta tärkeä elementti.
Etsi ympäristöstä erottuvia merkkejä. Näkyykö siirtolohkaretta tai vaikka erityistä puuta. Etsi jotakin, joka vaikuttaa voimallisesti ympäristössä, vetää puoleensa huomiotasi ja tuntuu hallitsevan alueen tunnelmaa. Jotakin, jota ei voi vain ohittaa.
Löydätkö näistä erityisistä erottuvista merkeistä, lohkareista tai puista, ihmis- tai eläinhahmoja? Se on myös hyvä merkki.
Pyhä paikka on liittynyt yleensä elinkeinoon. Jos osa metsää ja luontoa ympärilläsi on erityisen hyvä paikka kerätä marjoja, sieniä tai muita luonnon antimia, niin olet mahdollisesti alueella, jossa olisi voinut olla muinaissuomalaisten pyhä paikka.
Yhdistämällä näitä periaatteita voit löytää pyhän paikan muinaisten suomalaisten tavoin. Mitä useampia elementtejä on läsnä, sitä todennäköisemmin olet pyhän paikan äärellä.
Toki olet jo voinut löytää lempi- ja voimapaikkasi luonnosta minkälaisilla tahansa periaatteilla ja yksinkertaisesti tunteitasi seuraamalla. Huomioi, onko itsellesi tärkeissä paikoissa myös muinaissuomalaisille tärkeitä elementtejä? Metsän elinkeinonäkökulma on monelle nykysuomalaisille varmasti vähemmän merkityksellisempi. Monelle voimapaikat lienevät nykyään sellaisia, joissa koetaan erityistä kauneutta, rauhoittumista ja elpymistä. Metsästä on tullut palautumisen ja latautumisen paikka.
4) Anna uhri
Anna metsälle jotakin sinulle arvokasta. Ruokaa, juomaa, käyttöesineitä tai metallia sanoisi muinaissuomalainen. Mutta älä siis todellakaan vie ainakaan käyttöesineitä tai metallia. Metsä ei kaipaa näitä. Jos jättäisit vanhan tai upouuden kännykkäsi metsään, niin sitä voisi kyllä kutsua uhriksi. Se oli myös nyky-ymmärryksellä luontoa tuhoavaa toimintaa.
Uhrit ovat kuitenkin olleet tärkeässä osassa. Kunnon muinaissuomalaisena et varmasti pyytäisi metsältä jotakin ilman, että antaisit jotakin arvokasta. Palvelus palveluksesta.
Nykypäivän sovelias ja hyvä uhri voisi olla aikaa, vaivaa ja rahaa luonnonsuojeluun. Sen sijaan, että veisit jotakin metsään, voisitkin viedä sieltä jotakin pois. Vie metsästä pois roskia. Se vaatii vaivaa, aikaa ja huomioimista palveluasenteella eli uhria. Itse usein koen, että roskia kerätessä saan jonkinlaisen siunauksen metsältä. Kannattaa kokeilla.
Kun lähdet pois jostakin meditaatioharjoitus-, metsään uppoutumis- tai leiripaikastasi, siisti jälkesi. Jos esimerkiksi sammalet ovat liikahtaneet harjoituksia kalliolla tehdessäsi, niin katso, että laitat ne paikoilleen. Tämä vaiva ja huomioiminen on myös uhri. Jätä paikka niin hyvään kuntoon, että kukaan ei voi tietää sinun siellä käyneen.
Tietenkin voit antaa rahaa luonnonsuojeluun, uusien puiden istuttamiseen tai tehdä vapaaehtoistyötä luonnonsuojelun puolesta.
Ehkä nyt ennen vaellusretkeäsi annat huomiosi vaeltaa tulevilla reiteille ja kartoilla, kommunikoit metsän kanssa mielikuvituksessasi ja lahjoitat rahaa erityisesti tuleva vaellus sydämessäsi.
Kurkkaa Jarkon uutuuskirja Metsässä.
Unsplash kuvat: Patrick Selin / Hans Veth / David Cohen
