Spoileri: erityisherkkänä miehenä eläminen on varmasti kokemuksellisesti pitkälti samanlaista kuin mitä on olla erityisherkkä nainen. Kiitos silti, että tulit lukemaan. Mies ja herkkä sanat ovat nimittäin ihmiskunnan historiassa usein vierastaneet tosiaan. Miehet ovat teflonin lailla hylkineet kyyneleitä ja jättäneet tunnepuolen asiat naisten hoidettaviksi.
Hieman kärjistäen, tunteitaan avoimesti näyttävä ja niistä puhuva mies on ollut sirkuseläimen kaltainen harvinaisuus ja näyttelyesine, jota naislaumat ovat saapuneet kummastelemaan ja ihastelemaan pitkänkin matkan takaa.
Pitkään ihmettelin itsekin, että mikähän kumma minussa on vialla.
Miksi mielialani heilahtelevat niin voimakkaasti?
Miksi rationaalisesti ajatellen hyvin pienet asiat saavat minussa aikaan kohtuuttoman voimakkaita reaktioita?
Miksi hälyisessä ympäristössä väsähdän nopeasti ja pääni tuntuu tukkoiselta?
Miksi yllättävät muutokset tekevät ahdistavan möykyn rintaani?
Miksi kavahdan ihmismassoja?
Miksi sosiaalisesti aktiivisen päivän jälkeen oloni on kuin olisin juossut maratonin?
Kun herkkyyteen lisätään vielä erityis-etuliite, on moni mies ihmeissään. Että herkkyyden myöntämisen jälkeen pitäisi vielä tunnustaa olevansa sitä erityisellä tavalla. Ei ole elämä helppoa. Itsekin kapinoin näitä tuntemuksia vastaan ja meni kauan ennen kuin pystyin myöntämään tilanteen. Tämän jälkeen meni vielä pitkä aika ennen kuin uskalsin puhua asiasta ääneen.
Tällä hetkellä erityisherkkyys tuntuu onneksi olevan jo lähes valtavirtaa. Siitä kiitos Hidasta Elämää -kaltaisille medioille, jotka sanoittavat monille vaikeita inhimillisiä tunteita ja kokemuksia. Ja joita myös monet miehet uskaltautuvat tarkastelemaan, kunhan vain muistavat pyyhkiä käytön jälkeen selaushistorian.
Kun on myöntänyt oman erityisherkkyytensä ja opetellut hyväksymään siihen liittyvät kommervenkit, voi ottaa rennommin ja keskittyä nauttimiseen. Erityisherkälle maailma on nimittäin täynnä pieniä ja isoja elämyksiä.
Itse saan isoimmat elämykset arjen pienistä asioista. Aamurutiineista, rauhallisesta ja esteettisestä kodista, helmeilevästä pisarasta olutpullon kyljessä, ilta-auringon värjäämästä metsästä, laiskasta sunnuntaiaamusta rakkaan kanssa tai kotimatkalle osuneesta kauniista rakennuksesta. Enää en ota niin paljon paineita minua kuormittavista asioista. Jos ympäristöni saa herkän systeemini tukkoon, vika ei ole minussa, vaan olen vain väärässä paikassa.
On ollut helpottavaa oivaltaa, että minun ei tarvitse olla kaikkea. On ihan ok, että tarvitsen paljon palautumisaikaa ladatakseni aistini takaisin toimintakuntoon. Tasainen ja onnellinen arki onkin minulle yhtä elämän riemujuhlaa ja välkkyvää ilotulitusta. Voin olla tylsä ja ylpeä siitä. Kun ei tarvitse jatkuvasti teeskennellä, elämä on huomattavasti miellyttävämpää.
Joten mies, uskalla olla oma herkkä ja erityinen itsesi.
Tämä ei varmasti koidu tappioksesi myöskään parisuhdemarkkinoilla.
