Edellisessä kirjoituksessani kuvasin omaa havahtumistani “villeyden pyhyyteen” – kuinka vavisuttavaa on ollut löytää kaikki etsimäni kehoni syvyyksistä ja avautua omalle primitiivisyydelleni ja eläimellisyydelleni. Tässä artikkelissa tuon samaan teemaan fysiologista näkökulmaa.
Vetämäni Häpeän Alkemia -kurssit ovat myös itselleni jatkuva oppimisen matka. Ihan alusta asti oli ilmeistä, kuinka häpeä on myös trauma – oikeastaan enemmän kokonaisvaltainen traumamekanismi kuin tunne – ja että hyvin usein häpeän vapautumiseen liittyy voimakas pyhyyden kokemus – hyvin kehollinen pyhyyden ja mysteerin kokemus. Kurssipäivän tunnelma koskettaa itseänikin edelleen aina yhtä syvästi, ja yleensä yllättää osallistujat täysin – kuinka niin kamalan aiheen kuin häpeä käsittelyssä voi kokea sellaista rakkauden, yhteyden ja jaetun auvon tilaa!
Iloni olikin korkealla, kun löysin selityksiä kokemiini havaintoihin. Syvenenvä uteliaisuuteni kehon viisauteen ja kykyyn parantaa itseään innoitti minut aloittamaan TRE (Trauma and Stress Releasing Excersices)-ohjaaja koulutuksen, ja kurssin myötä käsiini tarttui Peter A. Levinen aivan erinomainen teos In an Unspoken Voice – How the Body releases Trauma and Restores Goodness. (Sanaton ääni – kuinka keho vapauttaa traumaa ja palauttaa hyvyyden). Peter A.Levine on kehollisen traumaterapian edelläkävijä ja Somatic Experience (SE) -metodin kehittäjä.
“Trauma” on kehon reaktio siihen, kun se ei ole pystynyt purkamaan vaarallista tilannetta normaalilla taistele/pakene -reaktiolla, vaan jännitys on jäänyt pysyväksi “jäätymiseksi” kehoon. Äärimmäinen reaktio uhkaavassa tilanteessa on jähmettyminen (tekeytyä kuolleeksi, jossa elintoiminnotkin hidastuvat). Eläimillä nämä tilat puretaan vaaran mentyä ohi kehosta vapinan kautta, mutta ihminen on erkaantunut tästä luonnollisesta mekanismista ja tällainen “puolikuollut” jähmeys voi jäädä pysyväksi tilaksi. Onneksi nykyään osataan uudelleen aktivoida kehon omia paranemismekanismeja, ja jopa ihan varhaisimmat traumat voi parantua ja keho “herätä henkiin” ja täyteen elinvoimaansa.
Huomioitavaa on, että tämän kaltainen trauma ei tarvitse erityistä onnettomuutta tai yksittäistä tapahtumaa, vaan kasvaminen tunnekylmässä ympäristössä riittää traumatisoimaan pienen vauvan ja lapsen, ja saamaan aikaan syvän hylkäämistrauman.
Levine toteaa, että trauman ja häpeän psykofysiologinen toimintamalli on sama, joten traumalla ja häpeällä on luontainen yhteys, erityisesti silloin kun puhutaan – meille suomalaisille niin yleisestä – varhaisen kiintymyssuhteen häiriöstä, eli turvattomuudesta suhteessa pääasialliseen hoitajaan (yleensä äitiin). Eli häpeä on myös trauma – ja traumaan liittyy häpeä, nämä ovat erottamattomat. Kehollinen häpeätyöskentely turvallisessa ympäristössä tutustuttaa meidät tähän omaan mekanismiimme ja sen yhteyteen syvimpiin osiimme – ja aktivoi kehon oman paranemis- ja korjaamisprosessin.
Mutta erityisen kutkuttavavia ovat Levinen havainnot traumasta vapautumisen ja henkisten (spirituaalisten) kokemusten yhtäläisyydestä!
Luku Trauma ja spirituaalisuus alkaa Levinen omasta ihmetyksestä trauman ja henkisen heräämisen kokemusten yhteydestä – kuinka kehossa olevan trauman vapautuminen johtaa ekstaattiseen iloon, selkeyteen ja fokukseen sekä kokonaisvaltaisen ykseyden kokemuksiin, myötätuntoon ja rauhaan. Pyhyyden ja oman hyvyytenstä kokemiseen.
Syvimmillään trauma jähmettää ihmisen elinvoiman (survival energy), ja kun trauma purkautuu, vapautuu tämä aivan ytimessämme oleva puhdas ja kirkas alkuvoima. Levine viitaa Roland Fisherin tutkimuksiin ja havaintoihin siitä, kuinka spirituaaliset kokemukset ovat fysiologiesesti yhteydessä meidän kaikkein primitiivisimpiin tasoihimme – parasympaattisen (autonomisen) ja sympaattisen (vaistonvaraisen) hermostomme aktivoitumisen yhteys mystisiin ja meditatiivisiin kokemuksiin. Eli trauman transformaatioprosessi on samankaltainen – ja jopa yhtä kuin – spirituaalinen kokemus; voimakas trauman vapautuminen tuottaa myös voimakkaita henkisen heräämisen kokemuksia. Kokemusta tästä tilasta kuvataan usein oseaaniseksi, valtamerelliseksi.
Levine on myös tutkinut trauman vapautumisprosessin (traumatransformaation) ja spontaanin Kundalini-energian heräämisen ilmeistä yhteyttä – mikä tämäkin vahvistaa omia kokemuksiani ja havointojani.
Yhä useammin törmään käsitteeseen kehollinen valaistuminen – embodied enlightenment. Tämä kuvaa hyvin sitä tuntemusta mitä syvimmillään voi hetkittäin kokea. Suosittelen esim. amerikkalaisen modernin mystikon Amoda Maan kirjoituksia aiheesta.
Kaikki tämä vahvistaa luottamusta kehon ihmeelliseen viisauteen: kuinka kaikki tieto on meissä itsessämme – siinä kaikkein primitiivisimmässä ja eläimellisimmässä osassamme – sisältäen avaimet kykyyn olla aidossa läheisyydessä ja yhteydessä toisiin ihmisiin aina syvimpiin ja ekstaattisimpiin spirituaalisiin kokemuksiin. Avaudumme rakkaudelle, yhteydelle ja ikiaikaiselle tiedolle uskaltamalla avata kehomme syvimmät tasot. Ja kuinka häpeäkin voi olla portti kaikkein pyhimpään meissä.
If you bring forth that which is within you,
Then that which is within you
Will be your salvation.
If you do not bring forth that which is within you,
Then that which is within you
Will destroy you.
(The Gnostic Gospels)
