Kaiken toimintamme takana on jokin pyrkimys. Usein todellinen pyrkimyksemme voi olla meiltä itseltämme visusti piilossa. Addiktioidemme takana on pyrkimys johonkin.
Emme käyttäisi niitä, ellei niistä olisi seurannut meille jotakin hyvää tai ainakin näennäisesti hyvää.
Esimerkiksi minun syömishäiriöni tarkoitus on ollut tuoda tunnetta kontrollista. Sen tarkoitus on ollut välttää arvostelluksi tuloa. Se koitti olla paras ystäväni, jokin joka ei hylkäisi. Syömishäiriö perustuu kontrollointiin ja se vie hitaasti mutta varmasti elämästä huolettomuuden ja rentouden. Mutta yritys oli hyvä.
Tottavie, se toi tunnetta kontrollista, mutta en todellisuudessa ollut kontrollissa. Ainoa asia, joka oli kontrollissa, oli tuo sairaus, en minä.
Se oli myös avunhuuto, se oli hyvin harhainen keino yrittää vahvistaa itsetuntoa. Todellisuudessa en ole koskaan ollut niin heikko, pelokas ja vihannut itseäni niin paljon kuin syömishäiriön ollessa vallassa.
Ihminen tosiaan usein valitsee mielummin tutun kärsimyksen kuin tuntemattoman vapauden. Todellisia syitä tunnistamalla voimme alkaa näkemään syvemmin mitä olemme todella hakeneet. Se tarjoaa myös mahdollisuuden päivittää ajatuksiaan: Tarvitsenko tätä keinoa enää? Olisiko jokin eheyttävä keino, joka voisi täyttää samaa kaipuuta?
Katso alla olevasta listasta esimerkkejä todellisista syistä, joita addiktioiden ja takana usein on. Kaikki alkaa itsensä armollisesta hyväksymisestä – juuri siinä kohdassa missä on.
1. Heikko itsetunto
- Pelkään että menetän kontrollin
- Olen arvoton
- Olen huonompi kuin muut
- Ei voi luottaa itseeni tai kykyyni tehdä päätöksiä
2. Tarve harhautukseen
- Kun kontrolloin/teen töitä/treenaan/pelaan/juon/suoritan/ahmin, en ajattele muuta
- Tarvitsen jotain joka turruttaa oloni etten kohtaisi tämän hetkisiä tunteitani (esim. Hämmennys, pettymys, ahdistus, suru, yksinäisyys, kaipuu, tms)
- Painostani/työstäni/puolisostani/kontrolloinnin kohteesta murehtiminen pitää ajatukseni poissa jostain muusta
3. Tyhjyyden täyttäminen
- Kaipaan jotain elämääni mutta en uskalla myöntää sitä tai toimia sitä kohti – täytän kaipuuta addiktiolla.
- Olo tuntuu tyhjältä ja täytän sitä syömällä/juomalla/surffailemalla/tms.
- Addiktioni ympärillä olevat “säännöt”ja rituaalit vievät aikaani ja täyttävät tyhjiötä
4. Myyttiin/ihanteeseen uskominen
- Olen viimein hyväksytty/kelpaan, kun olen laiha/lihaksikas tai menestynyt/varakas/tms.
- Hoikat ihmiset ovat onnellisempia/varakkailla on helpompaa/menestyneenä ei ole stressiä tms.
- Minun on ensin oltava hoikka/varakas/parempi/myötätuntoisempi/tms. ennen kuin kelpaan
5. Täydellisyyden tavoittelu
- Minun on oltava ykkönen kaikessa, oli kyseessä dieetti, koe tai se kuka on henkisin
- Minulla on tahdonvoimaa muita enemmän
- Joko tai. Olen joko Paras tai Huono. Silti en koskaan tunne itseäni parhaaksi.
- Olen joko Onnistunut tai epäonnistunut
- En siedä epävarmuutta tai harjoittelua. Jos en osaa, en tee tai suostu opettelemaan.
6. Tavoitekeskeisyys
- Sisäinen paine ”tehdä kovaa”.
- Tunne että on puristettava, vähempi ei tunnu missään,
- Ainoastaan kovan itsekurin kautta tulee tuloksia – ajattelu
- Kaipaisin ja haluaisin jotain ihan muuta, mutta käytän addiktiota esteenä
- Kontrollointi on todellinen saavutus. ”Mind over Matter”
7. Halu olla Erityinen
- Saan kehuja/huomiota tekemisestäni/kehostani ja aikaansaamisestani.
- Minun kurinalaisuutta ihaillaan ja kadehditaan
- Saan huomiota ja huolenpitoa
- Tämä asia saa minut jotenkin eroamaan muista
- En tiedä, kuka olisin tai mitä tekisin ilman tätä
- Tämä on ainoa asia, jossa voin olla erityinen
8. Vaikeus kohdata ja ilmaista tunteita
- En tiedä, kuinka kohdata ahdistusta/vihaa/turhautumista, joten uuvutan itseäni työllä /kuritan kehoani/tms.
- Nielen helposti tunteeni ja mielipiteeni
- En kestä konflikteja tai erimielisyyksiä, katoan omaan addiktiomaailmaani
- Kontrollointi tuo tunteen, että hallitsen tunteeni
Syiden tiedostaminen on tärkeää, mutta älyllä kukaan ei parannu. Oman haavoittuvaisuuden paljastaminen on melkeinpä ainoa keino alkaa luoda todellista luottamusta elämään. Suosittelen turvallista ja luotettavaa terapeuttia tai ohjaajaa tueksi tai vaikkapa hyvää vertaisryhmää. Jos voisimme järkeillä tiemme toipumiseen, olisimme sen luultavasti jo tehneet.
Anna itsesi tulla näkyväksi. Anna sinun vastaanottaa tukea ja aitoa välittämistä. Älä yritä niin kauheasti yksin.
Parantumisen tiellä on kaksi tärkeää tasoa, syvempien syiden tiedostaminen sekä käytännön tasolla addiktiivisten käytösmallien normalisointi/vähentäminen/lopettaminen.
Sen jälkeen tulee tilaa harjoitella uusia olemisen tapoja ja tunnustella sydämestä käsin, mitä addiktion viemällä ajalla oikeastaan haluaa tehdä.
Tämä teksti on osittain poimittu kirjastani Ole itsellesi armollinen. Kirjassa käsitellään addiktioista ja riittämättömyyden tunteesta toipumista inhimillisesti ja maanläheisesti. Kirjan voit ostaa TÄÄLTÄ.
Eevin itsetuntemusohjauksiin skypessä tai Tampereella voit tutustua täällä.
