Kun vuonna 2011 sitten aloitin NLP- ja hyvinvointivalmentajana, kiersin alkuun luennoimassa paljon. Halusin jakaa tietoa ja kokemuksiani tavoitteiden asettamisesta, rajoittavista uskomuksista ja tunteista.
Luennot otettiin inspiroituneena vastaan ja minä nautin, kunnes jossain kohtaa huomasin väsyväni jälleen. Ihmettelin kovasti miksi – minähän olin nyt unelmatyössäni.
Kun sitten aloin ohjata myös joogaa, työn luonne muuttui. Lakkasin olemasta viihdyttävä inspiraation lähde ja siirryin olemaan se, joka luo ihmisille tilan kääntyä sisäänpäin. En niinkään antanut enää tietoa vaan mahdollisuuden tuntea ja kokea. Moni sai pitkästä aikaa kohdata itsensä. Aloin ammentaa joogasta elementtejä myös muihin koulutuksiin.
Tässä kohtaa sieluni huokaisi kiitollisena. Aaaaah, tätä minä olen täällä tekemässä.
Tiedolle on paikkansa, mutta sen rinnalle tarvitaan tilaa tunteille. Lähes kaikki jo suurin piirtein tietävät, mistä hyvinvointi syntyy, mutta silti läheskään kaikki eivät voi hyvin. Tiedon vieminen käytäntöön ei ole niin yksinkertaista, kun järjen rinnalla vaikuttavat vahvasti tunteet: tietoiset ja tiedostamattomat.
Itse onnistuin käyttämään tietoa aivan väärin. En suostunut tuntemaan sitä, mikä sisimmässäni eniten painoi: riittämättömyys. Ahmin tietoa siitä, miten voisin menestyä paremmin, mutta tärkeämpää olisi ollut kohdata sisäinen tyhjyyteni ja siihen liittyvä suru.
Suremisen hetki tuli aikanaan. Kun todella uskalsin tuntea, oli helpompi alkaa hyödyntää tietoa oikein. Jos aiemmin olin tiedon tasolla ymmärtänyt, että ihminen kaipaa lepoa, uupuneena todella tunsin sen nahoissani. Neuvoa oli hitusen helpompi noudattaa, kun olin kokenut, mitä sen noudattamatta jättäminen saa aikaan.
Aidon tuntemisen kautta tieto jalostuu viisaudeksi ja ymmärrykseksi. Näin löytyy voima todelliseen muutokseen. Mutta se ei tarkoita, että kaikki tarvitsisi kokea raskaimman kautta. Kun opettelet kuuntelemaan kehoasi ja mieltäsi, hienovaraisetkin viestit riittävät.
Taikaelämää-podcast syventyy aiheeseen myös, kuuntele tästä lisää:
