Olen tehnyt paljon hiljentymistä yksin luonnossa, mindfulnessia ja meditaatiota. Äkkiseltään voi vaikuttaa, että niissä on kyse mielen hakkeroinnista tai mentaalisuudesta. Tavallaan onkin, mutta vielä enemmän niissä on kyse kehollisuudesta. Myös aivot ja mieli ovat kehon sisässä. Asun kehossani. Tunnen oloni mukavaksi tai hankalaksi siinä. Osittain voi itse omilla valinnoillani vaikuttaa siihen, millainen kehoni on ja miltä minusta tuntuu. En tarkoita kehon palvonnalla hassujen kauneusihanteiden perässä juoksemista (leikkauksia tai paksua meikkiä), vaan keho tarvitsee luonnollista ja puhdasta ravintoa, mahdollisimman vähän kemikaaleja iholle, puhtautta, lepoa ja monipuolista liikuntaa.
Kehoni on ainoa asia, joka on matkassani koko elämäni. Kun olen säännöllisesti alkanut kuuntelemaan kehoani, olen saanut uskomattoman määrän oivalluksia, mm. äänestäni, eleistäni, ilmaisustani, tavastani olla esillä vieraille ja kohdata läheisiä, joilla olen voinut ohjata elämääni kohti parempaa. Elämä pitää elää todeksi kokemusten ja tekojen kautta, eikä ainoastaan meditoida ja filosofoida mielessä.
Elämä tapahtuu kehon kautta.
Kun ajattelen jotakin asiaa, saan keholtani palautetta. Voin huomata sykkeeni kohoavan, lihasteni jännittyvän tai toisaalta hyvänolon humahtavan lävitseni ja vaikkapa selkäkivun lientyvän. Kehollisista reaktioista havahduin ahdistukseen, pelkoihin ja niistä huomaan toipumisen, ylä- ja alamäet.
Elämästä puuttuu virtausta, jos ihminen ei koskaan juokse ja hypi. Jos ei koskaan tee mielikään juosta ja vähän hyppelehtiä, on hyvä pysähtyä pohtimaan, onko oma energia ja elinvoiman virtaus jumissa?
Silloin ei elä täysillä, jos yksi askellaji puuttuu kokonaan. Ajatella, jos hevonen ei koskaan laukkaisi. Ihminen voi edetä ryömimällä, konttaamalla, kävelemällä tai juoksemalla ja onhan omituista, jos emme koskaan käytä tuota vauhdikkainta ja voimakkainta askellajiamme.
Lihaskunto kertoo myös mielen kunnosta. Esimerkiksi hyvän treenin jälkeen tulee tunne, että olenpa pystyvä ja voimakas.
En tarkoita, että lihaksia pitäisi treenata mahdottomia määriä tai juosta maratooneja, mutta istuma-asennossa aivan normaali kehonkannatus lysähtää. Jos tekee istumatyötä, on treenattava lihaksia liikkeellä päivittäin kotona ja vapaa-ajalla, jos haluaa, että keskivartalon lihakset kannattelevat omaa ryhtiä.
Aloitin juoksun ja lihaskuntoharjoittelun pienin askelin. Ne ovat opettaneet minulle paljon kehostani ja kasvattaneet mieltäni. Kun keskivartalolla tekee paljon työtä, hartiat laskeutuvat kohdilleen. Kun keskivartalon lihakset tekevät työtä, jalat ponnistavat kohtisuorempaan ja voimaa ja vauhtia tulee kehoon ja mieleen enemmän.
Rakastan itseäni, kun rakastan kehoani ja sen voimaa.
Moni, kuten minäkin, on etupuolelta kiristynyt ja selän lihasten kannatus on heikko. Rintakehä pitäisi avata selän vahvojen lihasten avulla, pallea ja vatsalihakset vapautuvat samalla, selkäranka ja niska suoristuvat ja asettautuvat paremmin lantion, pakaroiden ja päkiöiden päälle, jolloin jalkojen nivelet eivät rasitu.
Tällöin katse on suora ja vakaa, mieli avoin ja vastaanottava.
Meidän pitäisi puhua enemmän kehollisuudesta ja asentojen merkityksistä henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnillemme.
