Olen koonnut kolme tärkeää asiaa riippuvuuksista toipumiseen, hapuilevan jykevällä reilun kymmenen vuoden omakohtaisella kokemuksella. Sen jos minkä olen oppinut, että toipumisessa on vaiheita. Toipuminen ei tapahdu yhtenä kirkastumisen hetkenä, vaan se on enemmänkin pitkäjänteistä sitoutumista itseensä ja oman keskeneräisyyden sallimista. Itsensä hyväksymistä siellä missä oikeasti on, eikä siellä missä jo haluaisi olla.
Se on sitä kuuluisaa sipulin kuorintaa. Kerroksia on. Mitä lähemmäs ydintä mennään, sitä herkemmässä itku on. Mutta aiempien kerroksien läpi meno on myös vahvistanut ja herkistänyt. On voimaa ja herkkyyttä jatkaa, vaikka välillä olo voi tuntua ihan voimattomalta ja hauraalta.
1. Etsi turvallinen porukka, ryhmä tai ihminen, jolle voit jakaa tuntemuksiasi, tulematta tuomituksi.
Riippuvuudet saavat voimansa häpeästä ja piilottelusta. Niiden taas on vaikea elää siellä, missä on hyväksyntää. Olen pitänyt itseäni tyhmänä ja muita huonompana ja hävennyt haasteitani. On täytynyt altistaa itseäni hyväksytyksi tulolle. Kokemukselle, että olen tärkeä ja rakas vaikka olenkin riippuvainen. Niin. Tulla nähdyksi ja hyväksytyksi siellä missä on. Keskeneräisenä, epätäydellisenä ja riippuvaisena. Niin usein ajattelemme, että kelpaamme kunhan toivumme ja paranemme ensin. Mikä ansa. Sinä et ole tyhmä. Sinä et ole huonompi. Minun toipumisen tukena on ollut terapeutti, henkisen kasvun opettaja, kurssiporukka ja muutaman ystävän kanssa yhdessä luotu oma “aa-Skype-ryhmä”. Oikeastaan oleellisinta on se, että on turvallista jakaa ilman että kukaan koittaa ratkaista, pelastaa, neuvoa tai tuomita.
2. Rehellinen mutta armollinen itsetutkiskelu
Mitä tunteita koitat välttää? Miltä koitat suojautua? Mitä haet?
Riippuvuuksissa on kyse kahdesta asiasta: Emotionaalisen kivun välttämisestä ja helpotuksen hakemisesta.
Olen koittanut hinnalla millä hyvänsä välttää arvostelua ja tuomintaa. Olin varma, etten kestäisi tunnetta että olen jonkun mielestä pettymys, huono tai vääränlainen. Olen koittanut hakea kontrollista helpotusta. Olen koittanut hakea virheettömyydestä ja miellyttämisestä suojaa. Sitten kelpaisin.
Näiden asioiden tiedostaminen on tärkeää, mutta se itsessään ei muuta käyttäytymistä. Omiin tunteisiin, tarpeisiin ja rajoihin perehtyminen taas mahdollistaa sisäisen turvan tunteen, joka on pohja pysyvälle muutokselle.
On ollut hyväksyttävä, että se mitä riippuvuuksista haen, ei ole mahdollista. Vaikka miten yrittää suojautua elämältä, sitä on kuitenkin tunteva olento. Omien tunteiden hyväksyminen kaikessa inhimillisyydessään ja tunteiden säätelytaitojen harjoittelu ovat toipumisen kannalta oleellisia. Kontrollin tarpeen takana on sisäinen turvattomuus. Lue aiheesta lisää täällä.
3. Mikä on seuraava realistinen askel?
Se on lopulta aina ainoa asia joka sinun tulee tietää. Eheytyminen ei ole täydellistä. Sitä ei voi suorittaa. Siihen ei ole oppikirjaa, jonka jokaisen luvun suorittaminen veisi autuaasti perille. Liian usein koitamme parantua äkkiä, koitamme ottaa 100 askelta kerralla.
Luota, että yksi askel riittää. Sinun ei tarvitse tietää 10 askelta eteenpäin. Aloita siitä yhdestä. Joskus se on pyytää apua. Joskus se on kokeilla jotain aiemmin “kiellettyä”. Joskus se on jostakin addiktion säännöstä irroittamista. Joskus se on mennä tukiryhmään. Joskus se on kerätä tietoa. Joskus se on armollisuutta. Joskus se on jotain tosi konkreettista.
Saat suojata itseäsi triggereiltä, eli laukaisevilta tekijöiltä. Entisenä treeniaddiktina, minulla ei luultavasti koskaan tule olemaan sykemittaria. En tule osallistumaan detoxeille, enkä treenihaasteisiin. Itseään on viisasta suojata varsinkin toipumisen haavoittuvassa vaiheessa. Lähes aina toipumisen tiellä tulee takapakkeja. Silloin ei kannata todeta että ei tästä mitään tule, vaan ottaa siitä kohtaa seuraava askel: Palata toipumisen tielle.
Niistä pienistä askelista punoutuu polku, joka vahvistaa ja voimaannuttaa.
Ota mielummin hitaasti kuin hötkyillen. Pysy nöyränä, mutta älä alistuvana.
Aikaa, kärsivällisyyttä, toistoja.
Lisää kärsivällisyyttä ja toistoja.
Saaveittain armollisuutta ja inhimillisyyttä.
