Näillä näkymin haluan elää 120-vuotiaaksi, joten hyvän ja pitkän elämän eläneiden ihmisten salaisuudet ja taikarohdokset kiehtovat. “Tutkimusteni” mukaan rohtoja löytyykin viinistä, konjakista ja villeistä miehistä, suklaan, hiihtämisen, tanssimisen ja kananmunien syönnin kautta ahkeraan työntekoon.
Viimeisimpänä inspiroiduin 95-vuotiaasta Airasta, joka leikkaa edelleen asiakkaiden hiuksia omassa liikkeessään. Hän on tehnyt työtään 76 vuotta, lähestulkoon ilman lomia. Työn lopettaminen ei ole ollut Airalle koskaan vaihtoehto, edelleenkään ei moisesta ole kuulemma tietoakaan.
”Kun hän puhuu työstään, silmät syttyvät tuikkimaan aivan erityisellä tavalla.” – Eino Kossila
Tässä on varmasti kyse yhdestä tärkeästä pitkän ja rikkaan elämän salaisuudesta, intohimosta tekemiseen.
Roihu tarvitsee raapaisun
Kirjoitin edellisessä blogissani innostuksesta, josta suora leikkaus samaan supervoimien sukuun kuuluvaan intohimoon. Molempien syyt ja synnyt, kuten myös vaikutukset ovat samankaltaisia. Molempia käytetään usein myös toistensa synonyymeinä. Mielestäni ne eivät kuitenkaan ole aivan sama asia. En tiedä onko sillä väliä, mutta pisti pohdiskelemaan.
Innostus on mielestäni osa intohimoa. Intohimo on enemmän. Se syntyy, kun into (innostus) ja himo kohtaavat ja käyvät kimppaan. Intohimon synonyymejä ovat rakkaus, polte, tuli, vimma ja kiihko, joita ei innostuksen synonyymeiksi esitetä. Intohimossa on siis kyse jostain kiihkeämmästä ja tulisemmasta. Jostain roihuavasta.
Roihu tarvitsee raapaisun. Innostus on intohimon sytyttävä raapaisu. Innostus sammuu intohimoa helpommin törmätessään perivihollisiinsa, järkeen (pessimismi ja realismi), uskomuksiin, latistamiseen ja pelkoon. Intohimo on olemukseltaan sisukkaampaa ja sitkeämpää, syvempään juurtunutta. Se voi roihuta vuosia, usein jopa koko elämän, kuten Airalla.
Todellinen intohimo on tekemistä ja syvää sitoutumista, joka nousee sisältämme – minuudestamme. Rohkenemme roihuta, kun arvostamme ja rakastamme tekemistämme. Kun osaamme ja opimme.
Intohimo on lähisukua myös kutsumukselle. Halua palvella ja auttaa, tehdä hyvää.
Intohimo arjen perustilana?
Flow-tutkija Csikszentmihalyin mukaan ihmiset saavuttavat flow-tilan useammin töissä, kuin vapaa-ajallaan.
Hän ja muut tutkijat ovat havainneet sellaistakin, että ihmisillä, jotka ovat selvinneet vakavista sairauksista, on kyky päästä arjessaan usein ja helposti flow-tilaan. Tutkijoiden mielestä arjen perustilan tulisikin olla flow, mikä vähentäisi sairastamista ja kärsimystä.
Mepä ajattelemme arjen ja työn olevan “sellaista, kuin se nyt vain on”. Usein harmaata ja tylsää – uuvuttavaa. Juhlan ja elämysten vastakohtaa.
Mitäpä, jos ajattelisimmekin vaihteeksi, mitä tapahtuisi, jos pyrkisimme arjessamme tietoisesti intohimoiseen tekemiseen? Pallo on heitetty, otatko kopin? Se kannattaa, sillä intohimoisesti roihuavat ihmiset ovat vapaita, energisiä ja onnellisia. Heidän silmissään palaa ja heille elämä on rohkeasti rikasta.
Intohimo on uusiutuva luonnonvara, joka ei kulu, vaan lisääntyy käytettäessä. Olisi anteeksiantamatonta olla käyttämättä sitä. Olla hyödyntämättä mahdollisuuksiamme, joita on tuhannesti enemmän, kuin osaamme kuvitellakaan.
”Onnellisuus löytyy silloin, kun olet sopusoinnussa elämäsi kanssa. Juuri tätä on olla ja elää intohimoisesti.” – Mahatma Gandhi
