Kun erosin seitsemän vuotta sitten lapseni isästä, ajattelin, että minulla on parin vuoden päästä uusi mies ja ihana toimiva uusperhekuvio, jossa exät ja nyxät pyörivät sulassa sovussa saman pöydän äärellä tarvittaessa, sillä sellaisiakin uusperhekuvioita tiesin olevan olemassa.
Salaa haaveilin, että jopa joulupöydän ääressä voisi kokoontua koko lössi uusine ja vanhoine kumppaneineen ja heidän exineen ja nyxineen. Happy big family, jollaista itselläni ei ollut koskaan ollut.
Itse olin eroperheestä, jossa isä jätti lapun pöydälle ollessani viiden vanha. Hän oli löytänyt toisen naisen ja perusti uuden perheen. Sairastuin migreeniin ja oksensin sekä olin huolesta sekaisin, jos äitini oli viisi minuuttia myöhässä. Vierailin toki joka toinen viikonloppu isäni uudessa perheessä varhaisnuoruuteen asti ja sain kaksi sisarpuolta. Vanhempani eivät olleet oikeastaan missään tekemisissä koskaan, ja asiaa varjosti aina jokin synkkyys ja salailu. Isäni kuoli kolme vuotta sitten yllättäen.
Vannoin, että näin ei tule tapahtumaan koskaan oman tyttäreni kohdalla. Päätin, että hoidan hommat toisin, ja hän saa mitä upeimman uusperheen ja ympärilleen monta ihanaa huolehtivaa aikuista, jotka tulevat keskenään hyvin toimeen.
Mutta löysinkin itseni pari vuotta sitten uusperhekuviosta, jossa silloisen mieheni exä oli sitä mieltä, että lasten asioita hoitavat vain heidän biologiset vanhempansa liittyen loma-aikoihin, lasten harrastuksiin tai viikonloppumenoihin, vaikka jokainen lapsiperheasiantuntija ja terapeutti oli sitä mieltä, että lasten asioita hoitavat uusperheissä luonnollisesti ne aikuiset, jotka sillä hetkellä ovat paikalla sen hetkisen perhekokoonpanonsa kanssa.
Kun silloinen mieheni lapsineen ja minä lapseni kanssa yritimme hoitaa viikonloput meidän katsomallamme hyväksi arvioiduilla järjestelyillä mökille menoineen ja muine lastentapahtumineen, siitä tulikin muikkaria ja ohjeistusta toistuvasti mieheni exältä. Silloinen kumppanini ei pystynyt vetämään exälleen tarvittavia rajoja, ja yhteisten viikonloppujen ja loma-aikojen järjestelyistä tuli lopulta painostavia, jopa painajaismaisia tilanteita. Loma-ajat ja viikonloput määräytyivät kumppanini exän esittämien aikataulujen ja lasten harrastusmääräysten mukaisesti.
Toisaalla taas lapseni isän uusi kumppani ei halunnut olla minun kanssani missään tekemisissä. Hän jopa esti minut Facebookissa, ennen kuin edes tiesin tämän henkilön olemassaolosta. Tunsin vahvaa ulkopuolisuutta ja ennakkoarviointia. Tyttärelleni oli myös sanottu, että joulut ovat oman perheen tapahtumia, siihen eivät kuuluneet bonuslapset tai exät. Itse olin esitellyt lapseni isälle silloisen kumppanini ja kutsunut lapsen isän yhteiseen joulupöytäämme, sillä mielestäni aikuisten kuuluu tehdä niin jo pelkästään lasten tähden. Mielestäni on myös reilua lapsen isää kohtaa, että hän on tietoinen, millaisen ihmisen kanssa hänen lapsensa viettää aikaansa.
Mielestäni lasten vanhempien kuuluu tietää ja tuntea, keiden ja millaisten ihmisten kanssa heidän omat lapsensa aikaansa ja elämäänsä viettävät. Tai mielestäni se on reilua, että he edes esittäytyisivät toisillensa. Väitän myös, että itse eroperheestä tulleena ymmärrän paremmin sen, miten tärkeää lapselle olisi omien vanhempien keskinäiset hyvät välit ja suhteet uusiin kumppaneihin – jopa yhteiset ateriat, syntymäpäivät tai juhlapyhät edes joskus.
Löysin siis itseni ja tyttäreni tilanteesta, jota olin pelännyt ja surrut siitä päivästä lähtien, kun olin viisi. Miten tässä näin kävi, kysyin toistamiseen itseltäni. Olin pyrkinyt tekemään kaiken toisin, mutta tässä sitä oltiin. Enkö muuta osannut, kuin toistaa omaa traumaani ja tarinaani lapsuudestani? Vihasin, huusin, raivosin, surin ja itkin lapseni puolesta. Tosiasiassa varmasti myös itseni puolesta. Pidin kiinni kynsin ja hampain omista toiveistani ja odotuksistani uusperheen happy big family suhteen.
Kunnes ymmärsin, että ainoa mitä voin tehdä on päästää irti!
Voin ainoastaan toivoa, että minulla on vielä joku päivä toimiva uusperhe, mies, joka ymmärtää lasten edun ja koko uusperheen edun. Uusperhe, jossa on meidän lapset, eivätkä sinun ja minun lapset. Perhe, jossa niin nyksät exineen kuin exät nyksineen voivat istua saman pöydän ääreen, kaivaa kalenterit esiin ja suunnitella YHDESSÄ seuraavaa vuotta lomineen ja harrastuksineen tai keskutella lapsiin liittyvistä asioista. Voin vain toivoa, mutta olettaa en voi. Voin toivoa ja pyrkiä vain itse muuhun, kuin mihin vanhempani kykenivät. Muilta en voi sitä odottaa.
Siihen asti voin vain päästää irti kaikesta, existäni, heidän existään ja nyksistään ja keskittyä aikuisena olemiseen sekä lapseni ja itseni hyvinvointiin, hoitaen vain oman tonttini parhaalla katsomallani tavalla. Happy big familya odotellessa, voin keskittyä happy small familyyn eli itseeni ja tyttäreeni.
En voi pakottaa, en voi vaatia, en voi saada jotakin ihmistä pakosta ymmärtämään, ajattelemaan samoin lapsen edusta ja oikeuksista tai kasvatusasioista kuin minä niistä ajattelen. En voi pakottaa etävanhempaa ottamaan enempää vastuuta lapsensa elämästä, en voi pakottaa lapsen isää asumaan lapsensa lähellä, en voi pakottaa exän nyksää ajattelemaan lapsen etua ja istumaan kanssani saman pöydän ääreen, en voi pakottaa ketään aikuista ihmistä laittamaan tarvittavia rajoja hänen exälleen. En voi pakottaa ketään aikuista näkemään, että neljä kertaa viikossa tapahtuva harrastaminen on nyt vain liikaa ekaluokkalaiselle. Voin vain toivoa.
6 vinkkiä uusperheen perustajille
- Älä oleta mitään. Älä oleta, että uudet puolisot tai puolisosi exät haluaisivat olla missään tekemisissä kanssasi, vaikka itse haluaistkin olla ja aikeesi olisivat hyvät ja lapsen edun mukaiset. Jos kuitenkin käy niin onnellisesti, että olet saanut ihanat uudet exän nyxät tai nyxän exät, muista olla siitä kiitollinen ja vaalia hyviä välejä.
- Selitä lapsellesi rehellisesti oma kantasi, mutta koita olla mustamaalaamatta entisen puolisosi uutta kumppania lapsen kuullen, vaikka olisitkin aivan eri mieltä aivan kaikesta.
- Pidä huolta itsestäsi ja jaksamisestasi, äläkä anna kenenkään kävellä omien rajojesi, omien tärkeäksi katsomiesi asioiden yli. Älä myöskään toistuvasti anna periksi omista aikatauluistasi tai suunnitelmistasi.
- Pidä kiinni omista hyvää tarkoittavista aikeistasi ja ajatuksistasi, äläkä anna muiden vaikuttaa omaan arviointikykyysi oman lapsesi tai bonuslastesi suhteen, silloin kun he ovat sinun vastuullasi.
- Ole rakastava ja armollinen itseäsi kohtaan. Hae apua itsellesi, perheellesi tai parisuhteellesi. Uusperhe on aina haastava kokonaisuus.
- Muista, että ketään ei voi pakottaa ystävyyteen, hyviin väleihin, ottamaan enemmän vastuuta tai saman pöydän ääreen. Päästä irti, sure ja lopulta hyväksy tilanne, vaikka kuinka kipeää tekisikin. Mutta toivoa voit aina!
