On tullut eläinten vuoro!
Kirjoitin blogia, jossa puhun elämäni tärkeimmistä sanoista. Julkaisin uudesta tatuoinnistani valokuvan Facebookissa, jossa nämä sanat ovat ikuistettuna ihooni. Tuo kuva sain suuren suosion ”seinälläni”, lähes kuusisataa tykkäystä. Tämä oli varsinainen ajatusten herättäjä ja pisti minut miettimään montaakin asiaa, vaikka samaan aikaan olin sekä hämmentynyt että ilahtunut saamastani huomiosta.
Samaan aikaan toisaalla suomalainen Team Rokka tekee historiaa: Toni Laitinen, entinen rikostutkija kouluttaa koirastaan harvinaisen norsunluukoiran. Norsunluukoira haistamalla löytää norsunluukätköjä jne. aivan kuten vaikkapa huumekoira löytää huumeita. Koira, Rokka, lähtee isäntineen Tansaniaan ja he saavat useita salakuljettajia ja metsästäjiä kiinni. Norsunluussa on heikko hajujälki, mikä tekee koiran työstä haasteellista. Elämä Tansaniassa on rankkaa ja siitä kertoo juuri tv:ssä alkanut sarja Norsunluukoira. Sarjassa voi seurata tarkemmin Tonin ja Rokan työtä yhdessä tansanialaisten kanssa. Jaan lähes päivittäin Team Rokasta julkaistuja uutisia, sydämessä kaihertaa paine, norsut ovat kuolemassa sukupuuttoon ja ainoa syy on niiden salametsästys.
”Salametsästäjät tappavat norsuja saadakseen norsunluuta. 1930-luvulla Afrikassa laidunsi 5-10 miljoonaa norsua, kun tänään norsujen lukumäärä on siitä vain murto osa, eli noin 450 000 – 500 000 yksilöä. On arvioitu, että Afrikassa tapetaan enemmän kuin 80 norsua päivittäin niiden syöksyhampaiden takia.” (lainaus Team Rokan nettisivulta)
Team Rokan mainitseminen on tässä oikeastaan sivuseikka isommassa kokonaisuudessa ja toisaalta juuri se asia, mikä minut herätti miettimään montaa näkökulmaa meidän ihmisten toiminnasta ja ajatusmaailmasta. Jakamani uutiset Rokasta ovat saaneet joitain kymmeniä tykkäyksiä ja saman verran jakoja, vaikka oikeasti ansaitsisivat tuhansia. Näkyyhän Rokka-koira myös uudessa Leonardo DiCaprion dokumentissa ”The Ivory Game”, jonka voi katsoa Netflixistä.
Kysyinkin seuraajiltani, että mitä pitäisi jakaa, että se saisi riittävästi huomiota, että ihmiset alkaisivat jakaa hyvää asiaa?
Ajattelin jakaessani noita uutisia, että siinä hetkessä en keksinyt juuri mitään tärkeämpää kuin mielettömän upean eläinlajin säilymisen tällä rakkaalla planeetallamme, jota kutsumme kodiksi. Ja kaiken lisäksi uskon, että kavereistani Facebookissa lähes kaikkien pitäisi olla eläinrakkaita ihmisiä. Sitten odotin ja toivoin, että kaikki eläinrakkaat ystäväni ajattelevat samalla tavalla ja antavat tukensa tuolle hienolle asialle. Niin ei kuitenkaan käynyt ja tämä iso kysymys jäi itämään mielen sopukoihin pitkäksi aikaa. Mikä voisi olla niin tärkeä asia, että saisi meidät kaikki puhaltamaan yhteen hiileen ja tekemään isoja tai pieniä tekoja jonkun hyväksi kokemamme asian puolesta? Uusi tatuointi tuskin on kaikkea tuota huomiota ansainnut verrattuna moneen muuhun asiaan. Eivätkä norsutkaan ole ainoa huomionarvoinen asia, jolle haluan antaa sydämestäni aikaani ja huomiotani.
Maailma on alkanut herätä, sosiaalinen media on tehnyt maapallostamme rusinan kokoisen.
Kaikki informaatio on ulottuvillamme ja nähtävillä yhden napin painalluksen takaa. Meistä on kiinni se, mitä haluamme nähdä ja mihin huomiomme kiinnittää. Nykyään ei enää tarvitse nähdä kaikkein kammottavimpia uutisia, saadakseen itseä kiinnostavasta asiasta informaatiota. Itselleni tässä on kaksiteräinen miekka, se kuuluisa veteen piirretty viiva? Mitä jakaa mitä ei, niin moni asia kaipaa huomiota? Jos asia on esitetty niin kuin se juuri todellisuudessa on, moni ei tule edes lukemaan siitä. Me pelkäämme nähdä sitä, mikä on totta ja mitä todella ympärillämme tapahtuu. Tämäkin on ihan ymmärrettävää, ihmisen herkkä mieli järkkyy helposti. Jokainen joutuu itse päättämään mitä pystyy ottamaan vastaan ja mitä ei.
Matkani varrella olen tutustunut myös moniin maatalouseläimiin. Yksi hienoimmista kokemuksista on ollut tutustuminen Dudley-lehmään, joka asuu Yhdysvalloissa, Tennesseessä The Gentle Barn nimisellä farmilla. Dudley on varsinainen rakkauden suurlähettiläs. Usein juuri tehotuotannossa elävien eläinten tarinat jäävät meiltä kuulematta juuri niiden karmeuden takia. Dudley on hyvä esimerkki siitä kuinka positiivisella tavalla tätäkin aihetta voi lähestyä. Dudleylla on toisessa takajalassa proteesi, sillä häneltä puuttui kokonaan sorkka tuosta jalasta, kun hänet pelastettiin. Dudleyn luona käy vierailulla viikottain kymmeniä ihmisiä, jotka hän ottaa vastaan omalla hellällä tavallaan. Hän makaa koko vierailun ajan hiljaa paikoillaan ja antaen jokaisen halata itseään vuorollaan. Omalla energiallaan hän kertoo kuinka meistä jokainen voi hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on, puutteistamme huolimatta.
Vierailulla Dudleyn luona, The Gentle Barn Tennessee.
Jokaisella meistä on asioita, jotka ovat lähellä sydäntämme. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa ja tehdä muutoksia omassa elämässään, jotka auttavat itseämme ja sitä kautta suurempaa kokonaisuutta.
Tosiasia on se, että jos ei koskaan ole valmis ottamaan vastaan mitään mikä vastaa todellisuutta, muutokset jäävät usein tekemättä. Vanha sanonta on niin totta; ”poissa silmistä, poissa mielestä”. Olen itse tehnyt tietoisen valinnan, että jaan asioita jotka lähestyvät vaikeitakin aiheita positiivisuuden näkökulman kautta. Haluan jakaa informaatiota omien väylieni kautta mahdollisimman monille, mahdollisimman laajalle. Tämä päätös ei ole ollut helppo, koska itse kuitenkin pyrin katsomaan asioita sellaisina kuin ne ovat ja tiedän, että jos useampi tekisi saman, muutosvauhti olisi valtavan paljon nopeampi kuin mitä se on nyt.
Minä olen aina halunnut olla eläinten ääni ja nyt saan olla sitä todella jokaisena päivänä ja jokaisena hetkenä omassa elämässäni. Haastan sinut lukija tälle matkalle mukaan, annetaan ääni niille, jotka eivät osaa puhua ihmisten kieltä! Nyt on tullut eläinten vuoro. He kaipaavat meidän ääntämme, heidän elämänsä ja olemassaolonsa riippuu täysin meistä ja meidän teoistamme. Etsi itsellesi joku taho, joka tekee eläinten puolesta työtä. Tämän pitää olla sellainen taho johon luotat ja jota haluat auttaa. Ei ole olemassa liian pientä tekoa tai jakoa.
Ehkä sinulla ei ole keinoja auttaa ketään rahallisesti, mutta yksi jako sosiaalisessa mediassa voi osua juuri sellaisen henkilön silmiin, joka voi auttaa enemmän. Meillä kaikilla on koneet ja puhelimet ulottuvillamme, voimme tehdä niin paljon merkityksellisiä asioita sen sijaan, että vain selaamme ja surffaamme. Kaikki informaatio on saatavillamme; on dokumentteja, nettisivuja, haastatteluja, tietoa erilaisista eläinlajeista ja luonnosta, on tiedettä ja viidettä jne. Juuri siellä mistä tätäkin luet, on paljon mistä voit ammentaa inspiraatiota ja polttoainetta omille hyville teoillesi.
Minun sydäntäni lähellä ovat eläimet, minun mielestäni nyt on heidän vuoronsa tulla kuulluiksi!
Rakkaudella,
Maiccu
