Mikä ihmeen intuitio ja mistä sen tunnistaa?

johanna_blogi

Olen aina ollut onneton tekemään päätöksiä. Ihan pieniäkin. Mutta varsinkin suuria. Olen tarvinnut usein, hyvä on, lähes aina, päätöksentekohetkellä luottokonsulttieni apua. Joutunut pähkimään päätökset yhdessä.

Kun vietin aikaa Intiassa, minulle sanottiin moneen otteeseen, että kun saavutat tasapainoisen tilan, voit luottaa päätöksissäsi intuitioosi, sillä tasapainoisen ihmisen intuitio on harvoin väärässä.

Intuitio on enenevässä määrin esiin nouseva termi, vähän kuin narsismi tai erityisherkkyys. Ne kaikki ovat todellisia tunteita ja asioita, mutta tieteen näkökulmasta ehkä vähän vielä pehmeitä. Silti jokainen tuntee tuttavapiirissään jonkun narsistin, erityisherkän tai intuitiivisen päätöksentekijän.

Intuitio on yhteys johonkin toistaiseksi selittämättömään. Se on kuudes aisti, jota tiede ei ole tunnistanut, keksinyt mikroskooppia, jolla sen näkisi. Mutta mitä jos vaikka vaakaa ei olisi keksitty, tietäisimmekö, että paino on jotain, millä määritellä asioita? Jos meillä ei olisi lääketieteellisiä laitteita kuvaamaan ihmisen kehoa, kuvittelisimmeko edelleen, että olemme kiinteitä?

Intuitio on aavistus, itsesuojeluvaisto, jonka avulla päättää tehdä tai olla tekemättä jotain. Ja se tunne, kun jotain vain tietää, on todellinen. Intuitio on aisti, jonka avulla tietää jo elokuvan musiikista, että pian tapahtuu jotain pahaa. Sen avulla saattaa jättää joskus kohtalokkaitakin virheitä tekemättä. Sanoa ei kiitos suhteelle tai ystävyydelle, työtarjoukselle, eteen avautuvalle polulle, tietylle junalle.

Mutta intuitiota voi käyttää myös väärin. Monet oikeuttavat hankalan tai haastavan tilanteen ohittamisen vetoamalla intuitioon. Silloin saattaa olla kyse pelosta eikä intuitiosta. Ja silloin kannattaa yrittää karistaa ensin pelko mielestä pois. Tehdä päätös vasta sen jälkeen.

Mielen pelon ja intuition oppii erottamaan harjoituksen myötä, esimerkiksi meditaation avulla, jolloin kaksi ääntä alkaa vähitellen erottaa toisistaan. Kun saavuttaa tasapainoa ja oppii tunnistamaan kumpaa ”ääntä” kuunnella. Ja silloin intuitio muuttuu vähitellen pelkoa vahvemmaksi tunteeksi.

kyltti-blogiin

Mihin intuitio on minut sitten vienyt? Suuriin elämänmuutoksiin, sellaisiin, joita vastaan puhdas järki olisi saattanut protestoida. Irtisanoutumaan työstäni, lähtemään vuodeksi Aasiaan, jättämään kaiken, kieltäytymään hurjan hienosta työtarjouksesta. Ottamaan etäisyyttä ihmisiin, jotka ovat saaneet päätökseni vaappumaan tai minut tuntemaan itseni huonoksi.

Intuitio voi yksinkertaisimmillaan olla hyvä ihmistuntemus, hyvä tilannetaju. Niin tai näin, kun olen saavuttanut viime vuosina vähitellen elämääni tasapainoa ja itsevarmuutta, olen tehnyt paljon intuitiivisia päätöksiä.

Intuitioni on ollut vahvimmillaan silloin, kun minulla on ollut jossain tilanteessa järjenvastaisesti huono olo. Työpaikassa, seurassa, parisuhteessa. Vaikka kaikki näennäisesti olisi ollut hyvin. Silloin olen kuunnellut sitä kuudetta aistia ja tehnyt päätökset sen perusteella. Harvoin on metsään mennyt. Olen tiennyt, että jostain syystä vain tiedän mitä tehdä, mutten osaa selittää miksi.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: