Voisin syyttää sinua. Se olisi niin helppoa. Voisin syyttää sinua siitä, mitä sinä et ole, et tee, et ole ihmisenä.
Voisin syyttää sinua tekemättömistä asioista, keskeneräisyydestäsi ja ennen kaikkea siitä, että et täytä MINUN toiveitani. Voisin syyttää sinua myös siitä kuinka ärsytät minua, kuinka saat stressitasoni nousemaan ja v-käyrän koholle. Voisin syyttää tavoistasi, valinnoistasi ja siitä kuinka päätät elää elämääsi.
MINÄ en ole tyytyväinen sinuun ja siksi ilmaisen sen suuttumalla, puhumattomuudella tai ikävillä sanoilla.
MINÄ en pidä siitä, kun elämäsi ei palvele MINUA täysin, vaan sinulla on oma tapasi olla. MINÄ rakastan sinua silloin, kun teet kaiken mitä toivoisin sinun tekevän, mutta en silloin, kun et niin tee. MINÄ olen siinä mielessä lapsi, joka ei ole koskaan nähnyt vielä rakkautta, ainoastaan ehdollistuneita malleja olla olemassa ihmisenä. MINÄ en rakasta sinua, en ainakaan ilmaise sitä mitenkään, koska pidän sinua itsestäänselvyytenä, kaiken paskan vastaanottajana. MINÄ voin puhua sinulle miten tahansa, pahemmin kuin kadun miehelle, työtoverilleni tai tuntemattomalle kaupassa, koska olet itsestäänselvyys.
MINÄ voin myös valita. MINÄ voin valita syyttämisen sijaan vastuun ottamisen.
MINÄ otan vastuun omasta pahasta olostani, sen hetkisestä tilastani, enkä voi siitä ketään muuta syyttää. En kumppaniani, en perhettäni, en lapsiani, en ystävääni tai rakkaita. Tai itseasiassa voin, minä voin syyttää kaikkia muita paitsi itseäni, koska silloin minulla ei tarvitse ottaa itse vastuuta elämästäni.
Niin kauan kuin voin syyttää muita, voin antaa itselleni luvan olla ottamatta vastuuta omasta elämästäni, koska kaikki on kuitenkin muiden ihmisten syytä. Heidän takiaan tilanteeni on tämmöinen, heidän takiaan elämässäni tapahtuu näin. Heidän takiaan en voi, en pysty, en uskalla. Tämä on heidän syytään.
MINÄ voin valita nähdä vastuun joka ei syytä, ei kritisoi tai heitä pois omaa voimaa. MINÄ voin valita hyväksynnän, asioiden kohtaamisen, elämän elämisen. Minä olen olemassa täällä muutenkin kuin itseäni varten, joten voin valita asioita jotka tukevat rakkaitten ihmisten valitsemaa polkua. En ole heitä täällä muuttamassa, olen tukemassa heidän valitsemaansa elämän polkuaan ja muutostaan.
Haluanko käyttää koko elämäni kritisointiin ja siihen kuinka surkeita ihmiset ovat, vai päätänkö ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistani ja onnestani? Päätänkö valita olla parempi ihminen, joka tuo toisten ihmisten elämää valoa, rikkautta ja voimaa omalla olemisellaan?
Siksi kysyn itseltäni ensin mitä minä haluan? Kunnes ymmärrän, että se tuo pitkän listan asioita, joita toisten ihmisten pitäisi pystyä täyttämään, joskus jopa yhden ihmisen. Tämä luo valtavat odotukset, joita kukaan ei pysty täyttämään, koskaan. Kysyn siis toisen kysymyksen, mitä minä voin tuoda toiselle ihmiselle? Mitä minä voin antaa lahjaksi tälle maailmalle tänään?
Löydät Teemun kirjan Miehen vuoro tuntea täältä:
