Verhon takana, henkisessä maailmassa, asuu aito sinä, sielusi, joka tätä maailmaa tuli kokemaan. Verhon takana ei ole vaikeaa, ei kärsimystä, ei kiirettä, ei kontrollointia. Siellä kaikki on aina täydellistä. Siellä on onni ja rauha.
Mitä kaikkea se sinä, joka tulit maailmaa kokemaan, et verhon edessä olevassa fyysisessä maailmassa hyväksy? Miten paljon pusket maailmaa vastaan? Miten paljon se rajoittaa elämääsi, vie voimaasi ja aiheuttaa kärsimystä? Kuinka paljon sinulla on jakaa mielipiteitäsi niille, jotka eivät toimi mielestäsi “oikein?” Hyväksytkö, että niin sinulla kuin meillä kaikilla on oma polkumme, omat oppiläksymme, omat tunteemme ja oma vapautemme valita? Hyväksytkö virheet? Omat tai muiden? Kaikki mitä vastustat, vie voimaasi. Sinulla, joka verhon edessä koet tätä maailmaa, voi olla usein aika vaikeaa. Sinulla voi olla kiire kokea, kiire ymmärtää, kiire muuttaa asioita, kiire suunnitella jotain parempaa.
Meille ei verhon edessä opeteta, että voisimme antaa asioiden vain olla niin kuin ne ovat. Meitä opetetaan puskemaan niitä vastaan. Meille opetetaan, että onni ja rauha tulevat vasta kun yritämme muuttaa ihmiset ja maailman ympärillämme sellaisiksi kuin haluamme.
On hyödytöntä sanoa elämälle, ettei se saisi olla sellaista kun se on.
On raskasta uhmata jatkuvasti tätä hetkeä ja odottaa tulevaisuutta, joka olisi meidän suunnitelmien ja hyväksynnän mukainen.
Kun pusket, kutsut vain vastavoimaa puskemaan takaisin. Kuka tai mikä eniten puskee sinua vastaan? Ketä tai mitä vastaan sinä pusket? Mitä tunnetta piilottelet puskemisen alle? Mitä tunnetta et uskalla kokea? Mitä tunnetta et hyväksy? Jokaisen tunteen tarkoitus on ohjata meitä elämässä kohti omaa parastamme.
Kun tunnemme raskaita tunteita, ego alkaa välittömästi kertoa tarinaa. Se oikeuttaa nopeasti kärsimyksesi, kaunasi, itsesäälisi tai sotapolkusi tuota tunnetta tai tunteen aiheuttajaa vastaan. Tuskaidentiteetti on monilla vahvana ja siitä luopuminen voi olla pelottavaa, koska silloin joutuisi luopumaan siitä, kuka luulee olevansa.
Vaikka mitä tapahtuisi, verhon takana on se sinä, jolla ei ole vaikeaa, vaikka sinulla olisi vaikeaa. Se, joka hyväksyy. Se, joka jaksaa odottaa, että alat rohkeasti tuntea niitä tunteita joita puskemisen alle hautaat. Se, joka näkee maailmaa hyväksymisen tason linssin läpi. Sieltä käsin katsottuna kun kaikki on täydellistä ja kaikki joita vastaan olet yrittänyt puskea, kaikki mitä et hyväksy, on täällä opettamassa sinua, vahvistamassa sinua ja antamassa sinulle voimaa.
Aina kun vastustat sitä, millaista oli tai on, rajoitat kykyäsi kokea elämääsi kokonaisvaltaisesti tunteen, hyväksynnän, ymmärryksen ja rakkauden kautta. Sillä ei ole väliä, mitä on tapahtunut tai kuinka julma joku oli tai on. Kaikenlaista voi tapahtua ja tuska voi viedä meidät pohjallekin asti. Elämä verhon edessä on ylä- ja alamäkeä. Vastustaessamme omaa elämäämme, sen opetuksia ja tapahtumia, häviämme joka kerta. Voittajaksi jää kärsimys.
Tarinankertojamme ego haluaa muuttaa ja tuomita ihmiset ja maailman ympärillään ja siksi se voi aina syyttää kärsimyksestään muita. Rohkeutta on kääntää katse itseensä. Rohkea haluaa muuttaa itsensä, ottaa vastuun omista tunteistaan ja valinnoistaan. Rohkea haluaa hyväksyä ja kokea tunteensa, koska tunteen tarina on paljon aidompaa kuin egon ja se on kärsimyksestä vapauttavaa ja voimistavaa. Unohda egon tarina ja tunne se tunne, ilman siihen liittyviä ajatuksia. Kun avoimin mielin hyväksyt sen, toivotat sen tervetulleeksi, jopa rakastat sitä ja koet sen vapauttajanasi, niin opit joka kerta tuntemaan paremmin myös verhon takana olevan itsesi.
Sen, jolla ei ole vaikeaa, vaikka sinulla on vaikeaa.
