Jokainen meistä tunnistaa onnellisuuden. Vaikka onnellisuuden tarkka määritteleminen on haastavaa, voimme kuvailla tilanteita, joissa olemme onnellisia, esim. kesäaamuna teekupposen kanssa portaalla istuen hiljaisuudesta nauttien. Tai osaamme luetella asioita, jotka tuovat iloa elämäämme, kuten uusi kirja tai lapsen hymy. Onnellisuuden aiheet voivat olla hyvinkin erilaisia eri ihmisillä.
Mutta joskus tulee omalla kohdallakin ihmeteltyä, miten erilaisista asioista voi olla onnellinen ja miten eri tavoin voi olla onnellinen, vaihdellen kuplivasta ilosta tyyneen mielenrauhaan. Tai miten nopeasti juuri koettu onnellisuus voi haipua pois. Mihin se katosi? Myös oma vire tai päivän mieliala vaikuttaa voimakkaasti siihen, koemmeko onnellisuutta vai emme. Esimerkiksi läheisen lempeä kosketus nostaa toisinaan taivaisiin ja toisinaan se lähinnä ärsyttää. Olemme ikään kuin eri tavoilla auki onnellisuudelle eri hetkinä.
Miksi onnellisuus on niin epävakaata? Koko sydän huutaa halua löytää pysyvä onnellisuuden tila, mutta arki torppaa mahdollisuuden aina uudestaan. Juuri kun kuvittelet oivaltaneesi jotain syvällistä onnen salaisuuksista, jokin pieni vastoinkäyminen saattaa pyyhkäistä kumoon koko oivalluksen suuruuden. Ja jälleen onnellisuuden avain on hukassa.
Sanotaan, että onnellisuus on pienissä hetkissä. Kuitenkin tiedostamme, että onnellisuus on paljon noita hetkiä suurempi. Pääsemme noissa hetkissä kytkeytymään tuohon suureen onnellisuuteen. Mutta voisiko olla mahdollista, että olisimme pysyvästi onnellisia? Miten elämä muuttuisi, jos tietäisimme, ettei onnellisuutemme koskaan katoa minnekään? Jos ei tarvitsi enää etsiä onnellisuutta tai pelätä siitä putoamista? Tai jos ei tarvitsisi enää pelata ihmissuhdepelejä onnellisuus panoksena? Jos saisi vain luottaa, että onnellisuus on pysyvää?
Itselleni onnellisuuden epävakautta ja pysyvyyttä avasi Robert Holden kirjassaan Be happy (2009). Siinä hän kuvaa kolmea erilaista onnellisuuden tasoa. Kolmea tapaa olla onnellinen.
1. Mielihyvä eli sensorinen onnellisuus
Sensorinen onnellisuus liittyy fyysisten aistiemme tuottamaan iloon, mielihyvään. Olemme aistiemme kautta yhteydessä ympäröivään maailmaan. Arkiset mielihyvän kokemukset tuovat meidät läsnä oleviksi ja siten lisäävät jokapäiväisten hetkien arvostusta. Teekupillinen aamuauringossa ei oleellista ole pelkästään teen maku tai auringon lämpö, vaan aistieni kautta olen tuokion suuremman tietoisuuden tilassa.
Sensorisen onnellisuuden haasteena on, että se tarvitsee syntyäkseen ärsykkeen, jonka luonteeseen jo kuuluu ilmestyminen ja katoaminen. Mielihyvä ja sensorinen onnellisuus haipuu myös kokemuksen jatkuessa aivojen mielihyvähormonien vähenemisen myötä. Varmaan tunnistat, miten ensimmäinen suklaapala saattaa maistua taivaalliselta, mutta viides pala ei enää tunnukaan yhtä herkulliselta. Ja liikaa syötynä sama suklaa, sama sensorisen onnellisuuden ärsyke, tekee ihan pahaa. Mielihyvä ja paha olo ovat siis saman onnellisuuden aiheen eri puolia. Lisäksi on hyvin henkilökohtaista, mikä tuottaa kenellekin mielihyvää. Kaikki eivät tykkää suklaasta.
2. Täyttymys eli olosuhteisiin liittyvä onnellisuus
Täyttymystä tai tyytyväisyyttä koemme kun nautimme olosuhteista tai tilanteista, joiden arvioimme olevan meille suotuisia. Olosuhteisiin liittyvä onnellisuus usein jatkaa lausetta ”Olen onnellinen, koska…” Saatamme kokea tyydytystä, kun olemme saaneet hankituksi kauan haluamme kenkäparin, tai saavuttaneet ylennyksen töissä tai kun oivallamme oppineemme uutta ja kasvaneemme ihmisinä. Mutta yhtälailla myös merkityksellisyyden ymmärtäminen ihmissuhteissa tai arvojemme mukaisessa elämässä tuottaa tyydytystä.
Olosuhteisiin liittyvä onnellisuus lisää elämässämme merkityksellisyyden ja kiitollisuuden tunnetta, mikä saa aikaiseksi ylöspäin kasvavan kehän. Olemme yhä useammin avoimia ja vastaanottavaisia kiitollisuudelle, tyytyväisyydelle ja onnellisuudelle.
Valitettavasti olosuhteisiin liittyvään onnellisuuteen vaikuttaa kuitenkin syyn ja seurauksen vuorottelu. Jos ei ole syytä, ei ole onnellisuuttakaan. Totumme myös herkästi onnellisuutta tuottaviin olosuhteisiin. Huikeatkin onnellisuuden syyt, esim. lottomiljoonat, rupeavat pian tuntumaan tavanomaisilta. Ja mikä pahinta, täyttymyksen ja tyytyväisyyden vastinparina on mukana pettymys ja tyytymättömyys, joille vielä lisävauhtia antavat odotukset ja vertailu.
Olosuhteisiin liittyvä onnellisuus on siis täysin mielialan ja maailman armoilla. Jos aamulla on tullut noustua väärällä jalalla eikä aurinkokaan paista eli mielialamme on matalalla ja onnellisuutemme ehdot eivät täyty, koemme itsemme hyvin nopeasti olosuhteiden uhreiksi.
Anthony deMellon sanoin, ehdollinen onnellisuus tuo aina mukanaan kärsimystä.
3. Puhdas ilo eli onnellisuus ilman ehtoja
Voimme kokea puhtaan ilon kehomme kautta, mutta toisin kuin mielihyvässä se ei ole lähtöisin kehon tuntemuksista. Tai kuten täyttymyksessä, onnellisuus ilman ehtoja tunnetaan emotionaalisesti ja siitä voi olla kiitollinen mielen avulla, mutta se on paljon enemmän kuin tunteet tai mielen tila. Joskus tunnemme ilon puuttuvan, koska emme ole läsnä ja kytkeytyneenä todelliseen onnellisuuteemme.
Iloon ilman ehtoja liittyy seuraavia piirteitä:
- Pysyvyys. Se on aina kanssamme. Se on alati läsnä oleva ja aina siellä, missä itsekin on. Se tuntuu olevan riippumaton tilasta tai paikasta. Ilo ilman ehtoja ei tule ja mene, vaan ainoastaan tietoisuutemme tuosta ilosta vaihtelee. Usein koemme sen selkeimmin pysähtymällä.
- Luovuus. Ilo ilman ehtoja saa luovuuden virtaamaan.
- Ei järkevää syytä. Ilo ilman ehtoja on onnellisuutta, joka ei perustu mihinkään. Se ei tarvitse syytä olemassaoloonsa. Edulliset olosuhteet ja hyvä mieliala voivat edistää sen huomaamista, mutta se on olemassa, vaikka sitä ei olisi valmis vastaanottamaankaan. Ja välillä se voi yllättää meidät ihan tavallisissakin olosuhteissa.
- Häiriintymättömyys ja selkeys. Ilo ilman ehtoja ei heilu ylös-alas eikä seilaa positiivisen ja negatiivisen välillä kuten mieliala ja mieli tekevät. Sillä ei ole vastakohta. Ja mikään ei voi sitä tahrata. Se on häiriintymätön ja vapaa.
- Riittävyys. Usein mielihyvän, saavutuksen tai täyttymyksen jälkeen koetaan jonkinlaista tyhjyyttä ja rupeamme kaipaamaan niitä lisää. Näin ei ole puhtaan ilon kohdalla. Sen kaunein ominaisuus on ainainen ja jatkuva riittävyys. Ilo ilman ehtoja on aina kylliksi.
Vaikka ilo ilman ehtoja on pysyvää, todellista onnellisuutta, myös mielihyvällä ja täyttymykselläkin on oma arvonsa ja paikkansa. Ne opettavat meille paljon läsnäolosta, kiitollisuudesta ja merkityksellisyydestä. Meidän tulee vain muistaa, että niiden olemukseen kuuluu tietty epävakaus. Kun sen tiedostamme, osaamme olla myös armollisia itsellemme hetkinä, kun tunnemme menettäneemme onnellisuutemme. Mutta kuten Holden sanoo, niin kauan kun emme harjoita tietoisuutta ilosta ilman ehtoja, mikään määrä mielihyvää ja täyttymystä ei tee meistä todella onnellisia.
Itse kutsun iloa ilman ehtoja henkiseksi onnellisuudeksi, sillä saan kokemuksen tuosta onnellisuudesta selkeimmin meditaation ja henkisyyden harjoittamisen kautta. Ja koen sen olevan yhtä hyväksynnän ja pyyteettömän rakkauden kanssa.
Uskon myös vahvasti, että onnellisuus on oleellinen osa ydinminuuttamme, erottamaton osa meitä jokaista. Meillä jokaisella on kyky olla onnellinen, koska meidät on luotu onnellisuudesta.
