Stressaatko jatkuvasti siitä, miten asiat sujuvat? Onko elämä täynnä huolia? Tuntuuko olo turvalliselta vasta, kun kaikki on omissa käsissäsi?
Analyyttisessa, järjen ohjaamassa yhteiskunnassa meidät on opetettu siihen, että tulee tietää, järjestää, tehdä ja saada valmiiksi. Pitää ohjat tiukasti tuntumalla ja nenä kohti maalia. Niin minäkin tein ennen: mietin tarkasti, mitä haluan ja tein kaikkeni saavuttaakseni tavoitteeni.
Sittemmin sain huomata, että jatkuva asioiden tavoittelu voi olla yksi suurimmista stressin aiheista. Jos tavoitteen saavuttamisen merkitys ohittaa tärkeydessä nykyhetken, ihminen pyrkii usein kontrolloimaan kaikkea, jotta asiat etenisivät oman suunnitelman mukaan. Ja jos matkaan tulee mutkia, stressi vain lisääntyy – enhän pääse nyt eteenpäin sitä vauhtia kuin haluan.
Ihmisen tietoinen mieli kaikessa hienoudessaan on suunnattoman rajallinen. Kun lukitsee itsensä omiin tavoitteisiinsa ja niitä varten järkeiltyihin suunnitelmiin, jää valtavasti tiedostamattoman mielen potentiaalia käyttämättä.
Takertuminen ja pakon tunne nostavat stressitasoa. Kun stressihormoni on koholla, luovuus tukkeutuu ja oppiminen vaikeutuu, jopa estyy kokonaan. Silloin tuijottaa helposti vain yhtä ainoaa ratkaisumallia eikä näe lukuisia muita vaihtoehtoja. Pakon edessäkin voi toki keksiä ratkaisuja ja saada jotain aikaan, mutta rennompana tulokset olisivat todennäköisesti parempia – ja niiden tekeminen olisi paljon hauskempaa.
Itse asetan edelleenkin ajoittain tavoitteita, mutta en enää pyri saavuttamaan niitä hinnalla millä hyvänsä. Olen alkanut luottaa suurempaan suunnitelmaan, jonka toteutuminen onnistuu parhaiten, kun en järkeile liikaa enkä ole liian itsepäinen. En enää yritä itse huolehtia kaikesta, vaan olen alkanut heittäytyä elämän flow’n vietäväksi.
Mikä auttaa päästämään irti kontrolloinnista ja löytämään elämän flow’n?
1. Ymmärrys siitä, että asioilla on aikansa ja paikkansa.
Jos jokin ei järjesty silloin ja sillä tavalla, kuin olet ajatellut, älä anna sen haitata. On paljon mahdollista, että asia tulee järjestymään myöhemmin ja ehkäpä paremmin, kuin olet osannut odottaa. Rauhoittava on myös se ajatus, että joskus jotkut asiat tulevat tiensä päähän, harvat kestävät ikuisesti. Kaikella on luonnollinen elinkaarensa. Luopumista voi surra aikansa, mutta sitten voi alkaa katsoa, mitä uutta ehkä tulee tilalle.
2. Vastoinkäymisten hyväksyminen.
Pään hakkaaminen kiviseinään sattuu, on helpompaa kääntää katsettaan uuteen suuntaan. Missään ei ole luvattu, että elämä olisi aina yksinkertaista ja ihanaa, mutta omalla suhtautumisellaan voi valita, millaisen merkityksen haluaa tapahtumille antaa. Kysy itseltäsi, mitä tämä seikkailu sinulle opettaa.
3. Heikoille signaaleille herkistyminen.
Tietoisuuden kasvaessa moni alkaa päivä päivältä lukea pienempiä merkkejä itsessään ja ympäristössään. Viestien havaitseminen vaatii hiljentymistä, mutta kun pysähtyy havainnoimaan mieltään ja kehoaan, ne viestittävät jatkuvasti jotakin. Kuuntele ja tunnustele, millainen olo sinulle tulee erilaisista asioista, ihmisistä, sanoista, paikoista. Yhtäkkiä tiedät paljon enemmän. Opit, mikä suunta on sinulle oikea ja mitä ehkä kannattaa välttää. Ei tarvitse juosta kiviseinään asti, kun huomaat merkit jo aiemmin.
4. Tila ympärilläsi, sekä henkisesti että fyysisesti.
Älä täytä kalenteriasi kokonaan, älä myöskään kotiasi. Mitä enemmän elämässäsi on tavaroita, ihmisiä ja tehtävää, sitä enemmän myös tietoinen mielesi on varattu niistä huolehtimiseen. Mutta kun keskityt olennaiseen ja luovut siitä, mikä ei ehkä enää kuulu elämääsi, energiaa vapautuu. Tiedostamaton mielesi pääsee tekemään töitä puolestasi, ja voit alkaa enemmän kuunnella intuitiotasi.
5. Uteliaisuus uutta päivää kohtaan.
Kun virran mukana kulkee, näkee jatkuvasti uusia maisemia – ja nimenomaan sellaisia, joita ei ole itse suunnitellut. Sitä voi alkaa jo odottaa, miten kauniita tulevat maisemat ovat. Jokainen päivä on kuin puhdas muistikirjan sivu, jonne saattaa syntyä uskomattomia tarinoita. Ja jos jonakin päivänä ei tapahdu mitään erityistä, sekin voi olla ihan yhtä hyvä. Hetkellinen pysähtyminen tekee nimenomaan tilaa tuleville seikkailuille ja uusille mahdollisuuksille.
6. Luottamus elämään.
Tärkeintä on päästää irti ajatuksesta, että minun täytyy huolehtia kaikesta, että minä itse tiedän ja osaan parhaiten. Tosiasiassa elämä järjestää asioita mitä huikeammilla tavoilla, kun sille vain antaa tilaisuuden. Mitä enemmän alkaa aidosti luottaa ihmeisiin ja tekee niille tilaa, sitä enemmän niitä myös tapahtuu.
