Ystäväni kyseli Facebook-seinällään, mikä on ihmisen paras ikä. Postaus keräsi kymmenien eri-ikäisten vastauksia. Useimmat olivat tyytyväisiä tämänhetkiseen ikäänsä. Monen mielestä nelikymppisyys oli jonkinlainen vedenjakaja. Aika harva haikaili teinivuosien perään.
Kirjoitin viimeksi, että ”henkiselle polulle” hyppääminen on tietyssä elämänvaiheessa todennäköisempää kuin muulloin. Tämä kohta on keski-ikä ja sen mukanaan tuoma kriisi.
Vauvan elämä on yksinkertaista. Hiljalleen ympyrät kasvavat suuremmiksi ja ihminen ottaa enemmän tilaa, kehitys on kasvavaa. Mutta jossakin vaiheessa elämä ei enää laajene vaan alkaa supistua. Vanhuksen elämä on taas vauvamaisen yksinkertaista.
Ennen kuin tila, toiminta ja tavat alkavat supistua, elämä pyörii hetken aikaa rutiineissa: kun täysi kapasiteetti on saavutettu, tekevät useimmat meistä hetken aikaa rutiininomaista suorittamista (työ, koti, arki, loma jne.). Tämä tapahtuu joogan oppien mukaan keski-iässä, ja näihin rutiineihin liittyy useimmilla ihmisillä jonkinlainen kriisi: ”minulla on kaikki mitä haluan, mutta mikä sen arvo on?”
Useimmiten ihminen on silloin 36–42-vuotias (joskus tätä venytetään 28–44 vuoden tienoille).
Elämä muodostuu sykleistä, ja kundaliinijoogassa puhutaan erityisesti kolmesta ikävuosiin liittyvästä syklistä. On ihan mielenkiintoista tutkia, miten nämä omassa elämässä toteutuvat – vai ovatko toteutuneet?
7 vuoden sykli liittyy tietoisuuteen, arvoihin ja uskomuksiin; siihen mitä pidämme elämässä tärkeänä. Tässä tapahtuu hienovaraisempi tai isompi muutos ikävuosina 7–14–21–28–35–42–48–52 jne.
11 vuoden sykli liittyy älykkyyden kehitykseen sekä siihen, miten arvot näkyvät päivittäisessä toiminnassamme. Älykkyys liittyy tässä asioiden prosessointiin: miten osaamme ottaa vastaan ja ymmärtää informaatiota, millaisia keinoja käytämme selvitäksemme elämästä? Kyvyssämme ymmärtää syitä ja seurauksia tapahtuu harppauksia ikävuosina 11–22–33–44–55 jne.
18 vuoden sykli liittyy elinvoimaan ja kehon fyysisiin muutoksiin. Iän myötä kehon tarvitsema lepo, ravinto, liikunta ja muut tavat muuttuvat. Vedenjakajina tässä ovat ikävuodet 18–36–54–72 jne.
Elämässä on kohtia, joihin osuu useampia isoja muutoksia samaan aikaan. Tämä tuo mukanaan tavallista enemmän turbulenssia. Tällaisia kohtia ovat mm. 18–21–22 / 33–35–36 / 42–44 / 52–54–55.
*
Itse olen kokenut ikäsyklejäni tutkiessa ahaa-elämyksen esimerkiksi ikävuosien 21–28-välisestä seitsemän vuoden ajasta ja koen arvomaailmani muuttuneen totaalisesti 29-vuotiaana. Tällä hetkellä olen 37, ja viime vuosina tapahtuneet henkiset muutokset ovat olleet merkittäviä.
Omasta mielestäni elämä on vuosi vuodelta muuttunut paremmaksi ja monipuolisemmaksi. Ei helpommaksi, mutta opettavaisemmaksi.
Keski-ikä koostuu tietyllä tapaa rutiineista (kaikkea ei tarvitse enää keksiä ensimmäistä kertaa, vaan hyväksi havaittuun voi luottaa) ja kriisistä (elämän supistuminen ja lähestyvä kuolema ovat asioita, joihin meidän kaikkien on suhtauduttava, tämän ei kuitenkaan tarvitse olla musertavaa). Keski-iän kriisi tuo mukanaan vääjäämättömien tosiasioiden hyväksymistä, mutta samalla mahdollisuuden kasvattaa tietoisuutta ja vastuuta omasta itsestä – jos ei nyt, niin koska sitten?
Joogien mukaan ihminen on meditaatiokypsä nelikymppisenä ja elämä alkaa 40 vuoden iässä.
Sitä odotan kiinnostuneena.
