Aika moni varmaan on kanssani samaa mieltä, että terveydenhuoltomme on monilta osin kriisissä. Vaikka rahaa pitäisi olla liikkeellä enemmän kuin koskaan, miksi se ei tunnu riittävän? Hoitojen ja toimenpiteiden priorisointikin on valtavan haasteellinen tehtävä, koska mitä tahansa valitaan, joku joutuu väistämättä kärsijän paikalle.
Haluaisin kääntää meidän kaikkien suomalaisten katseet yhteen asiaan ja ilmiöön, joka ainakin tietoisella hyödyntämisen tasolla on terveydenhuollossamme ja laajemmin koko yhteiskunnassamme unohdettu. Ja tämä ilmiö terveydenhuollon käytössä on käytännössä ilmainen. Se on nimeltään plasebo.
Terveydenhuollon ja sairaanhoidon puolella plasebolla tuntuu olevan vain hyvin kapea merkitys ja käyttökohde. Plasebo eli lume määritellään esimerkiksi Terveyskirjastossa näin: ”Näennäislääke, plasebo; aine joka ei sisällä farmakologisesti vaikuttavia aineita ja jota käytetään vaikuttavan aineen vertailuaineena kaksoissokkokokeessa.”
Plasebon laajempi merkitys on kuitenkin siinä, että se kertoo ihmisen kehon ja mielen kyvystä parantaa itse itsensä, kun olosuhteet ovat siihen suotuisat. Tätähän tapahtuu myös lääkehoidossa. Uskolla ja toivolla näyttäisikin olevan merkittävä rooli ihmisen sisäisessä kyvyssä edistää oman kehon parantumista. Monenlaisia plasebotutkimuksia on tehty maailmalla viime vuosina. Lääkehoitojen lisäksi on tutkittu myös nivelten leikkauksia, ja on arvioitu, että esimerkiksi suuri osa polvileikkauksista on turhia. Kolmiosaisessa Mielen salattu voima –dokumenttisarjassa käsitellään hyvin perusteellisesti tätä asiaa, tässä ensimmäinen osa.
Tärkeä kysymys onkin se, miksei plasebovaikutusta sitten hyödynnetä enempää terveydenhuollossa. Niin kuin jo mainitsin, hyödyntäminen on parhaimmillaan täysin ilmaista. Plaseboa on nimenomaan se, että potilas kohdataan kokonaisena ihmisenä, läsnäolevasti ja häntä kuunnellaan aidosti.
On tutkittu, että jos potilas kokee tulleensa aidosti kuulluksi, potilaan omat itseparanemisen mekanismit ja immuunijärjestelmä alkavat aktivoitua hyvin pian tapahtuman jälkeen. Kun potilas kohtaa empaattisen ammattilaisen, potilaan vagushermo aktivoituu. Vagushermo liittyy parasympaattisen hermoston aktivoitumiseen. Silloin kun tämä tapahtuu, keho ja mieli rauhoittuvat ja solutasolla tapahtuu automaattista korjaantumista ja tasapainottumista.
Onko se sitten jollakin tavalla vääränlaista hoitoa, jos tämä tapahtuu? On sitten kyseessä lääkärin, terapeutin tai täydentävien hoitomuotojen ammattilaisen hoito? Usein kuulen ja luen virallisen terveydenhuollon ammattilaisilta sellaisia kommentteja, joista rivien välistä kuultaa hyvin mekanistinen näkemys ihmisestä ja paranemisesta. Tuntuu, että ”oikeaa” paranemista tapahtuu vain silloin, kun se tapahtuu lääkkeen tai jonkun mekaanis-teknisen hoidon avulla. Sellainen hoito, joka tukee ihmisen luontaista kykyä parantua, ei ole ”oikeaa” hoitoa.
Jos minä saisin päättää, kääntäisin tässä kohtaa ajattelun päälaelleen. Mitä jos se olisi ”oikeampaa” hoitoa, joka tapahtuu mahdollisimman luonnollisesti, ilman ulkoisia interventioita, kuten kemiallisia lääkityksiä, jotka useimmiten vain poistavat oireen, mutta eivät välttämättä vaikuta oireen alla olevaan perimmäiseen syyhyn? Mitä jos tärkein osa hoitoa olisi potilaan omavoimaisuuden herättäminen?
Korostan sitä, etten ole lääkevastainen. Lääkkeillä on oma paikkansa tietyissä oireissa ja sairauksissa. Nykymeno vaan on ajautunut kaikessa tehokkuudessaan siihen pisteeseen, että ensisijainen vaihtoehto tuntuu aina olevan lääke. Meidät ihmiset on myös opetettu ulkoistamaan oma hyvinvointimme muille, olemme siirtäneet vastuumme omasta terveydestä toisille. Emme enää osaa kuunnella oman kehomme viestejä, ja tehdä luonnollisia valintoja tämän kuuntelun ansiosta.
Suurin osa oireistamme ja sairauksistamme on sellaisia, että keho osaa parantaa ne itse. Arvioidaan jopa, että käymme elämämme aikana läpi useita kasvainprosesseja tietämättämme; ne vain paranevat itsestään, koska kehollamme on olemassa tämä luontainen tasapainottumisen kyky.
Olen opiskellut useita vuosia META-Healthin™ syvempää ymmärrystä terveydestä ja siitä, miksi sairastumme. Tunnekonfliktit, traumat ja niihin liittyvä stressi ovat lähes kaikkien sairauksien merkittävinä taustatekijöinä. Lisäksi ravinneköyhä, jopa ”luonnoton” ruoka ja erilaiset ympäristötekijät heikentävät terveyttämme laaja-alaisesti ja estävät kehomme kykyä säilyttää luontainen tasapaino. Kehomme pyrkii joka hetki homeostaasiin. META-Healthin uusi terveystietoisuus auttaa ihmistä tulemaan jälleen omaan voimaansa, luottamaan omaan kehomieleensä ja sen kykyyn luoda tasapainoa.
Millainen sitten terveydenhuoltomme voisi olla, tässä joitakin näkemyksiäni:
- Terveydenhuollon koulutusohjelmiin sisällytetään uusinta tietoa kehon ja mielen välisistä yhteyksistä, empatiasta, mielen parantavista voimista sekä stressin merkityksestä hyvinvointiin, joista on jo kiistatonta tutkimustietoa.
- Ammattilaisille opetetaan konkreettisia taitoja ja työkaluja, joilla he voivat edistää potilaan kehomielen kykyä itseparanemiseen, toisin sanoen plasebovaikutuksen tietoista hyödyntämistä.
- Jotta ammattilaiset kykenevät empaattiseen, läsnä olevaan ja potilaan omaa uskoa ja toivoa lisäävään kohtaamiseen, heidän täytyy oppia tuntemaan oma kehonsa ja tunnistamaan omat stressireaktionsa, joita haastava työ väistämättä tuo tullessaan. Stressaantunut ja myötätuntouupumuksen partaalla oleva ammattilainen ei pysty kohtaamaan potilasta empaattisesti. Sen vuoksi heille täytyy myös opettaa sellaisia menetelmiä, joilla he pystyvät purkamaan omaa stressiään. Näitä ovat mm. mindfulness, meditaatio, TRE, EFT ja muut kehon ja mielen yhteyttä ja tasapainoa edistävät menetelmät.
