Kuva ja teksti ovat seitsemäs osa Sirpa Levonperän 12.1.-18.1.2015 Helsingissä pidettyä “Sinä olet oman elämäsi tähti” -valokuvanäyttelyä, joka koostui yhdeksästä eri kuvasta ja tarinasta. Kuvattavilta kysyttiin seuraavia asioita: “Meneekö sinun elämäsi niin kuin sinä haluat, missä mennään nyt ja ketkä henkilöt siihen ovat vaikuttaneet? Mitkä ovat juuresi? Kuka sinä olet, mitä teet? Onko tarinasi mielestäsi tyypillinen vai epätyypillinen?” Kuvattavat kirjoittivat pohdintansa.
MARI, tiedottaja
”Vanhempani ovat eri maista ja eri kulttuureista, ja olen onnellinen, että olen oppinut katsomaan asioita aina hieman ulkopuolisena. Sitä oppii ulkopuolella olemaan avomielisempi ja armeliaampi monelle asialle. Joskus kuitenkin tuntuu, että käytän juurettomuutta myös helposti pakokeinona tai tekosyynä, jos en pysty olemaan tyytyväinen elämäntilanteeseni. Silloin on helpompaa syyttää ympäristöä ja ulkopuolisia omasta levottomuudesta, vaikka juuri niitä on vaikeinta muuttaa. Yritän opetella olemaan rehellinen itselleni, tunnistamaan asiat, joihin haluan muutosta ja havaita oikeat keinot ja hetket elämässäni korjata ne.
Vaikka vastaan on tullut välillä pettymyksiä ja takaiskuja, kadotettuja rakkauksia, epäonnistuneita yrityksiä, menetettyjä työmahdollisuuksia, sairauden pelkoa tai pelkkiä itsetunnon kolhuja, punoutuvat kaikki kokemukset tähän hetkeen entistä vahvemmaksi minuksi, joka on utelias katsomaan, mitä elämä seuraavaksi tuo tullessaan.
Sain 18-vuotiaana kuulla sairastavani hengenvaarallista sairautta, ja siitä parannuttuani tunsin valtavaa kiitosta elämästäni. Se oli vapauttava tunne, joka toi ihmeellistä tyyneyttä, mutta joka ajan myötä unohtuu aivan liian helposti. Yritän yhä opetella löytämään keinoja tuntea samoin kaikkien pienien asioiden myötä, jotka tekevät elämästäni hyvää.
On vaikea arvioida onko oma elämäntarinani tyypillinen vai epätyypillinen. Olen kai sitä mieltä, että tyypillisiä tarinoita ei olekaan. On vain erilaisia, eri tavalla kasvaneita ihmisiä.”