Halusin jakaa sinulle vastauksen jonka kirjoitin taannoin eräälle kurssilaiselleni.
“Ajattelin joskus, etten voi hyväksyä syvimpiä osia itsestäni koska ne ovat sairaita ja pahoja. Niistä ei voi puhua, niitä ei voi jakaa ja mitä paremmin pidän tämän puolen poissa tietoisuudestani, sen parempi.
Aaro tuli eteeni vasta pitkän “henkisen työskentelyn” jälkeen. Kun tajusin ensimmäistä kertaa, että ratkaisu jota etsin löytyy omasta ihmisyydestäni, taisin sanoa ihan ääneen, että “ei saatana, en mä voi mennä tänne”.
Olihan ja onhan siellä vieläkin vaikeita asioita. Mutta lopulta “kattilan” pohjalla olevat asiat eivät ole sitä mitä me kuvittelemme.
Häpeä on riittämättömyyttä ja huonommuutta. Vääryyttä, epäonnistuneisuutta ja likaisuutta.
Sairasta ja pahaa siellä ei ole laisinkaan, vaikka se osa joka puolustaa näitä arkoja paikkoja onkin toisinaan aika ärhäkkä. Minun matkani oli pitkään sitä, että kun annoin tilaa jollekin itsessäni, olin aina hetken helpottunut ja onnellinen mutta pian uusi alkoi pelottaa ja palasin vanhaan. Jokainen uskallus tarkoitti myös sitä, että sain kestää ytimissä tuntuvaa pelkoa, sisäistä syyllistystä ja häpeää. Nämä asiat heijastuivat sitten toisiinkin. On vaatinut hermoja istua alas ja antaa huomiota tuolle tyypille 🙂 Edelleen hän ilmestyy paikalle kun löydän jotain uutta ja uskallan antaa sille tilaa itsessäni. Yritän arvostaa sitäkin osaa itsessäni, sillä auttaahan se vain haluaa
Syöminen on helppo tapa vältellä itseään. Minun henkilökohtainen ennätykseni suklaan syömisessä on 28 patukkaa peräjälkeen 🙂 Pelaaminen, vieraissa käyminen, päihteet ja työnteko toimivat toisilla. Jokaisella meistä on omat keinomme. Lähes jokainen meistä pelkää ja häpeää itseään. Häpeämme myös sitä mitä teemme välttääksemme itsemme.
Et ole ainoa jota alastomuus ja nähdyksi tuleminen jännittää. Kerroinkin toisessa ryhmässä, että ensimmäinen ajatus vaatteet riisuessani on edelleen se, kuinka pieneltä penikseni näyttää. Toinen taisi olla se kuinka iso minun vatsani on. Tämän vuoksi sekä genitaali alue että vatsani jännittyvät, hengitykseni muuttuu ja niin edelleen. Molemmat asioita jotka pitkään jatkuessaan sairastuttavat.
Ei se ole helppoa, suostua olemaan ihminen. Vielä juuri se ihminen joka siinä hetkessä näytän olevan :)”
Olen kirjoittanut aiemmin tälle sivustolle siitä kuinka puolustaudumme sisäistä jännitettä vastaan erilaisin defenssein. Häpeä on yksi niistä tuntemuksista joita vastaan puolustaudumme.
Häpeän tunne on vaikea kohdata. Sen kanssa on vaikea olla ja meidän on vaikea tiedostaa, että syyttävä ja häpeää herättävä tuomitsija sisällämme ei ole oikeassa. Isän, äidin ja muiden auktoriteettien super-egoon sisällytetyt äänet kuuluvat sisällä voimakkaina ja saavat meidät reagoimaan automaattisesti.
Minua nähdyksi tuleminen on auttanut. Kuten myös muiden häpeän näkeminen. Sen, että jaamme tämän asian ja taakan yhdessä. Sen, että asiat joista tunnen häpeää ovat yhteisiä meille ihmisille. Haluankin kysyä mitä sinä kannat sisälläsi? Mitä et halua hyväksyä itsessäsi? Mitä sinä häpeät?
