Tiedätkö ne hetket, jolloin kuppi menee niin sanotusti nurin ja reagoit tilanteessa äkkipikaisesti ärräpäillä tai muulla tavalla, joka saa häpeän pintaan? Tai kun kävelet (tai pahempaa, ajat autolla!) jonnekin ja perille päästyäsi et muista matkasta mitään? Tässä kaksi esimerkkiä ”vanhan minän” ominaisuuksista, joista yritän päästä lempeästi eroon.
Älkää käsittäkö väärin, rakastan toki vanhaa minääni. Se on tuonut minut siihen hetkeen, jossa tällä hetkellä olen. Olen nauranut, itkenyt ja rakastanut vanhan minäni kanssa ja avulla. Olen kokenut sen kanssa hyviä ja huonoja hetkiä. Vanhan minän alta kuoriutuva uusi minä kuitenkin tuntuisi haluavan kahta asiaa:
1) Olla enemmän läsnä ja tietoinen. Uusi minä haluaa nähdä, tuntea ja haistaa jokaisen kävelyaskeleen sen sijaan, että liikkuu autopilotilla loputonta to do -listaa mielessä pyöritellen.
2) Päästää irti vanhoista emotionaalisista kaavoista, jotka usein saavat vallan arkipäivässä. Uusi minä haluaisi tunnistaa tuo vanhat kaavat ja pystyä ratkaisevalla hetkellä kysymään ”mitä uusi minä tekisi” ennen kuin reagoi vanhan tunne- tai toimintamallin mukaan.
Tämä uusi minä ei ole ideaalitilanteessakaan pyhimys, jolla on sädekehä pään päällä ja joka on koko ajan läsnä ja tunteiden ulottumattomissa. Se pikemminkin yrittää nauttia hetkestä kaikki aistit valppaana ja samalla tunnistaa, miksi tietyssä tilanteessa tuntee ja käyttäytyy tietyllä tavalla. Tärkeää on myös hyväksyä hetket, jolloin ennalta ohjelmoidut uskomukset, tunnelukot tai valoakin nopeammat ajatukset ottavat vallan, koska nämä tilanteet eivät lopu niin kauan kuin olen ihminen.
Uusi minäni on pyrkinyt esiin jo muutaman vuoden, mutta alkoi toden teolla kuoriutua viime kesänä retriitillä Portugalissa. Sen takia aloin opiskella tietoisen elämän ohjaajaksi tavoitteen oppia elämään tietoisemmin ja ehkä joku päivä myös jakaa muille, mitä olen oppinut.
Uusi minä = aito minä
Itselleni termi ”uusi minä” on hieman harhaanjohtava, koska itse asiassa koen uuden minän tarkoittavan alkuperäistä ja autenttista itseä.
Tämä ”aito minä” löytyy kaikkien niiden kerrosten tai kuorien alta, joita rakennamme syntymästä saakka. Kuoria ovat uskomukset, kuten kuka olet ja miten sinun pitäisi elää – asioita, jotka on opittu perheeltä tai yhteiskunnalta – nuo loputtomat syy-seuraussuhteet, jotka saavat sinut toimimaan tietyllä tavalla.
Minulle näitä syy-seuraussuhteita ovat esimerkiksi ”jos teen työni täydellisesti, ihmiset hyväksyvät minut ja rakastavat minua” (tyypillinen suorittaja-perfektionisti) tai ”jos vain treenaan tarpeeksi, en liho, ja jos en liho, minut hyväksytään” (tyypillinen suorittaja-painon seurailija).
Voit kuvitella, että olen käyttänyt paljon aikaa elämässäni työn tekemiseen ja treenaamiseen! Ja käytän vieläkin, vaikka olen tietoinen näistä kaavoista, sillä ne istuvat lujassa.
Joten itse asiassa, ”uuden minän” löytäminen onkin kaiken sen roinan siivoamista, joka on kerääntynyt vuosien varrella aidon minän päälle. Irti päästämistä niistä ennakko-odotuksista, jotka olen oppinut vuosien varrella ja joista on minulle nykyisin enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja tämä siivoamistyö on kovaa duunia!
Sinulle ”uusi minä” voi tarkoittaa jotain aivan erilaista, mutta tunnistaaksesi, miltä se näyttää, on tärkeää pysähtyä hetkeksi vain tuntemaan ja kuuntelemaan. Vastaus löytyy sisältäsi, ei naistenlehden kannesta, joka kirkuu ”kesäkuntoon” kissan kokoisilla kirjaimilla eikä vanhemmiltasi, jotka sanovat, että tärkein asia elämässäsi on vakituinen työ.
Kysymystä ”mitä uusi minä tekisi” voi käyttää työkaluna arkipäivässä. Se ei ole helppoa ja vie varmasti jokaisen pois epämukavuusalueeltaan, mutta onnistumisen hetkellä aiheuttaa järisyttäviä oivalluksia ja tunteen kuin olisi herännyt satavuotisesta unesta.
