Luonnon ruoka-aitta tarjoilee nyt uskomattomia antimiaan, mutta moni jää näistä herkuista paitsi. Valtaosalla syynä on osaamattomuus. Luontoon ei voi mennä hortoilemaan summamutikassa mitä tahansa vihreää syötävää, vaan paperikassiin, hortaessuun tai suodatinpussiin saa kerätä vain varmasti tuttuja kasveja.
Luontoon on hyvä lähteä osaajan matkassa. Osaaja voi olla oma sukulainen, täti-ihminen, isoäiti, kummi tai vaihtoehtoisesti hortoilun saloja voi opetella kurssilla, jossa kädestä pitäen näytetään miten kukin kasvi tunnistetaan.
Jo yli kymmenen tuhatta ihmistä kurssittaneena tiedän, että kynnys keräämiseen on tämän ajan ihmisellä suuri. Luonnonantimet eivät ole tuttuja lapsuudesta eikä koulussakaan enää satsata kasvien keräämiseen ja tunnistamiseen. Kun kädestä pitäen näytetään kasvin tunnistamisen eri vaiheissaan ja sitä työstetään moniaistisesti, on todella palkitsevaa nähdä kurssilaisen silmien säihke, kun varmuus ja onnellisuus tunnistamisesta menee jakeluun.
Ikivanha perinne on elpynyt
Tunnen valtavaa kiitollisuutta, että saan olla jakamassa hortoilun saloja niin osaajana kuin kirjoittajana. Tämä ikivanha perinne oli katoamassa, mutta nyt olen toiveikas. Kaikenikäiset haluavat oppia villivihannesten ihmeellisen hyvää tekevästä vaikutuksesta ja herkullisuudesta. Koen, että elämme uutta aikaa, hortan renessanssia. Uskon, että Elias Lönnrot, aikansa Indiana Jones, sekä Toivo Rautavaara hymyilevät nyt katsellessaan 2010-luvun ihmisten intoa oppia luonnonvaraisten kasvien syömisen saloja. Hätäravinto on muuttunut trendikkääksi herkuksi, joka hoitaa ihmisten kehoa ja mieltä.
Olen myös kiitollinen edesmenneille rakkaille miespuolisille merkitysihmisilleni. Isoisäni Antti, sinulle kumarran ja lähetän suuret kiitokset, sinun viisautesi kantaa minua tällä matkalla. Isäni Esko, ilman sinua minusta ei olisi tullut metsäntyttöä eikä terveystoimittajakaan. Olliver Hawk, hupsu hypnotisoija, isäni läheisin ystävä, sinä olit myös mahtava mies elämässäni. Sinä näytit esimerkilläsi Rääkkylän Matin karhatsi –saaressamme mitä luonto voi antaa ihmisille. Sinun tarinasi seikkailuistasi Australiassa alkuperäisasukkaiden parissa jäivät syvästi mieleen.
Silmät auki nyt luonnossa!
Eteläisessä Suomessa eletään nyt hortasesongin nuppuista heleää vaihetta. Kun seuraavan kerran piipahdat pihalle, metsään tai lähipuistoon, pidä silmät auki. Näet viininpunertavia tötteröpäitä, vuohenputkimattoja ja suloisia voikukkia. Nokkosia unohtamatta. Aloita pienellä määrällä ja matalalla kynnyksellä, näin into ei lopahda, vaan jatkuu vielä pitkälle syksyyn.
Uskaltaisitko sinä lähteä uudenlaisten makujen seikkailuun? Jos olet sienestäjä tai marjastaja, on hortoilun kynnys matala. Mutta herkullisesta ruuasta innostunut voi muutenkin hurahtaa villivihannesten aistikylläiseen maailmaan. Hortoilussa ei ole mitään menetettävää, vain voitettavaa! Luonto tarjoaa ilmaisia, laadukkaita ja lisäaineettomia herkkuja, jotka pitävät terveenä. Ole rohkea ja aloita uusi harrastus tai elämäntapa.
