Mitä kaikkein eniten elämältä tällä hetkellä toivomme?
Kuvattu pääasiassa Varangin niemimaalla syksyllä 2008.
Marjut Huuskonen, Eva Lettinen, Tiia Lettinen
Ohjaus: Eva Lettinen
Kuvaus, editointi, musiikki: Aapo Lettinen
17 vinkkiä, joilla tuot luonnon kotiisi
Luonnossa mieli rauhoittuu. Miksi siis et toisi luontoa kotiisi, jolloin myös kotona olisi luonnon rauhoittava ja voimauttava energia. Tässä 17 vinkkiä.
1. Käytä kirkkaita, vaaleita ja kiiltäviä pintoja, ne auttavat päivänvaloa leviämään sisätiloissa.
2. Tuo kukkia sisään: joko viherkasveja, leikkokukkia tai vaikka ruusun terälehtiä.
3. Tuo muita luonnon elementtejä sisään: käpyjä, ajopuunpaloja tai kiviä. Ne muistuttavat hetkistä luonnossa, kun löysit ne.
4. Käytä eteerisiä öljyjä, ne tuovat sisään luonnon puhtaimpia tuoksuja.
5. Tuuleta aina, kun voit.
6. Hanki sisälle pieni suihkulähde. Veden solina rauhoittaa.
7. Käytä luonnonmateriaaleista valmistettuja huonekaluja ja sisustuselementtejä, esim. puuta, kiveä, villaa, puuvillaa, nahkaa, pellavaa, silkkiä.
8. Käytä luontoaiheisia tapetteja.
9. Älä peitä epäsymmetrisyyttä tai epätäydellisiä pintoja. Eihän luontokaan ole symmetrinen – ja silti niin kaunis.
10. Kaiva esiin vanha puulattia, jos asut vanhassa talossa ja tiedät, että muovimattojen tai laminaatin alta löytyy alkuperäinen lattia.
11. Jos vaihdat uudet lattiat, käytä luontoa säästävästi kasvatettua puuta, kuten tammea, jalavaa, mäntyä, kuusta tai pähkinää.
12. Käytä väreistä termejä, jotka on saatu luonnosta: hiekka, sammaleen vihreä, unikon punainen, lime. Näin alat nähdä kotisi luonnosta peräisin olevana.
13. Lämmitä mahdollisimman paljon puilla. Valitse hyvältä tuoksuvia puita: setriä, mäntyä tai omenapuuta.
14. Korista keittiö ruuilla: mausteilla, hedelmillä, vihanneksilla, kasvata ruukussa yrttejä.
15. Vaihda kylpyamme puiseen. Puisessa ammeessa vesi pysyy lämpimänä pitkään, ja se tuoksuu hyvälle märkänä.
16. Jos kylpyhuoneessa ei ole ikkunaa, maalaa seinälle esimerkiksi kukka tai puu tai tuo luontoaiheisia tauluja.
17. Käytä maalaamiseen ekologista maalia, joka on valmistettu uusiutuvista luonnonöljyistä ja on hajuton.
Lähde (16 ensimmäistä vinkkiä): 
Emily Chalmers & Ali Hanan: Kiireetöntä elämää kotona, WSOY 2007
Laske todellinen työaikasi
Oletko tullut ajatelleeksi, että kahdeksantuntinen työpäivä työmatkoineen ja valmistautumisineen vie noin 63 prosenttia arjen hereilläoloajasta? (Jos työ plus työmatkat ja -valmistelut vievät noin 10h ja unelle on aikaa 8h.)
Mutta entäpä, kun työaika venyy tunnilla? – Olet työhön liittyvissä toimissa melkein 70 prosenttia hereilläoloajasta. Kymmentuntinen työpäivä taas haukkaa 75 prosenttia ajastasi.
Näin saat laskettua todellisen työaikasi ja vapaa-aikasi suhteen:
1. Vähennä vuorokauden tunneista (24h) nukkumisaikasi (joka toivottavasti vastaa aikaa, jonka avulla jaksat päivän ilman väsymystä). Saat selville hereilläoloaikasi tunnit. Esim. 24-8=16
2. Laske aika, jonka käytät työmatkoihin ja töihin valmistautumiseen (vaatteiden valitseminen ja siistiminen, meikkaaminen, hiustenlaitto, laukun pakkaaminen, työpuhelut, sähköpostien lukeminen kotona, työasioiden ajattelu jne.) Ja lisää valmisteleviin toimiin työaikasi. Summa on todellinen työaikasi.
3. Jaa todellinen työaikasi hereilläoloajallasi; esim. 10/16=0,625, eli työ vie ajastasi 62,5 %. Näin ollen vapaa-ajan osuus on 37,5 %.
Jos todellisen työaikasi laskeminen havahdutti sinut huomaamaan, että teet liikaa töitä eikä aikaa jää tarpeeksi palautumiselle ja omille asioille, lue tästä, miten voit lyhentää työaikaasi.
VINKKI! Voit laskea myös todellisen tuntipalkkasi. Laskuohjeet löytyvät Ritva Rajander-Juustin kirjasta Kohtuus kaikessa – Enemmän elämää vähemmällä sivulta 107.
Näin lyhennät työaikaa samalla palkalla
Jos työ meinaa syödä mojovan osan arjen hereilläoloajasta ja tuntuu, ettei ehdi mitään muuta, kannattaa koittaa soveltaa näitä vinkkejä omaan työhön.
Monet kohdat vaativat yhteistä suunnittelua työnantajan kanssa, mutta sitä ei kannata pelätä: ensisijalla jokaisen työmyyrän elämässä on oma jaksaminen ja oman elämän mielekkyys. Kun työ vie yleensä jokatapauksessa suurimman osan arjen hereilläoloajasta, työajan pitäminen aisoissa on perusteltua.
Vinkkejä työajan lyhentämiseen:
1. Lähde töistä, kun työaika loppuu.
Sovi esimerkiksi ystävän tapaaminen tai harrastusmeno, jota et voi perua ja josta et voi myöhästyä.
2. Kieltäydy ylitöistä.
Perustele itsellesi ja työnantajallesi, että normaali työaikakin vie yli puolet hereilläoloajastasi. Omasta vapaa-ajasta ei siis voi tinkiä, koska muuten ei jaksa. Hyvällä suunnittelulla työnantajalla on kyllä muitakin keinoja työmäärästä selvitymiseen, joten sinun ylityöpanoksesi ei ole ratkaiseva.
3. Pidä etäpäiviä.
Mikäli voit tehdä työtäsi etänä, sovi työnantajasi kanssa säännöllisestä etätyöstä. Näin säästät töihin valmistautuisen ja työmatkojen verran aikaa. Mitä pidempi työmatka on, sitä enemmän on syitä olla etänä (paitsi säästät ruuhkissa istumisen mutta myös luontoa!). Etäpäivinä sinulla on myös rauha keskittyä ja rytmittää päiväsi omien energiasyklien mukaan, joten tekeminen on tehokkaampaa.
4. Sovella työmatkat työajaksi.
Jos kuljet julkisilla kulkuneuvoilla töihin, voit työsi luonteesta riippuen yrittää sopia työnantajasi kanssa, että teet työmatkalla töitä, jolloin työmatkat voidaan laskea työajaksi. Työmatkalla tehtäviä asioita voivat olla esimerkiksi: sähköpostien läpikäyminen, kirjallisten tuotosten tekeminen tai suunnittelutyö. Jos taas kuljet omalla autolla ja pystyt hoitaa asioita puhelimitse, voit edistää asioita nappi korvassa.
5. Ota lomarahat vapaina.
Jos työmääräsi sallii, voit koittaa sopia työnantajasi kanssa järjestelystä, että otat lomarahat vapaina: Lyhennä työaikaasi tunteja sieltä täältä tekemällä välillä puolikkaita päiviä tai vaikka pidennä viikonloppuasi perjantaivapailla.
Otetaan eläimistä mallia
Hitaiden kirjojen kotimainen ykkönen
Ritva Rajander-Juusti: Kohtuus kaikessa
– Enemmän elämää vähemmällä, Minerva Kustannus 2010
Mikä on Y-sukupolvi? Entä elämäntyyliyrittäjä? Miten palkallisten ja yrittäjien menestyksen kokemukset eroavat toisistaan? Miksi kohtuullistaminen on vasta tuloillaan Suomeen, kun maailmalla ilmiö on saanut laajat käytännön mittasuhteet jo työelämässäkin?
Rajander-Juusti vastaa näihin ajanhermoilla oleviin kysymyksiin uutuuskirjassaan Kohtuus kaikessa – Enemmän elämää vähemmällä. Kirja on uutismaisen ajankohtainen teos elämän hidastamisesta, kohtuullistamisesta. Se huomioi huikaisevan hyvin eri medioiden viimeaikaista keskustelua kohtuullistamisilmiöstä.
Kirja esittelee kohtuullistamisen historiaa, työelämän tutkimuksia ja haasteita, ajankäytön merkitystä, kohtuutta kulutuksessa ja päätyy lopulta keräämään onnellisuuden palasia kasaan. Kohtuus kaikessa pureutuu siis kokonaisvaltaisesti elämän eri osa-alueille.
Erityisen kiinnostavia kirjassa ovat Rajander-Juustin näkemykset työelämästä ja työkulttuurin kehittymisestä. Rajander-Juusti ottaa rohkeasti mutta perustellen kantaa nykytekemisen tilaan. Hän muun muassa kirjoittaa seuraavasti:
”Työn tekemisen mallit ovat muuttumassa. Perinteisen kasvuorientoituneen rahakeskeisen talouden vastapainoksi talousoppineet ja muut viisaat hahmottelevat ajattelua, jota kutsutaan arvon tai onnellisuuden kasvutaloudeksi, ja jossa yhdistyvät hyvä tulos ja hyvän tekeminen. Jatkuvan kasvun siunauksellisuus on sekin jo kyseenalaistettu.”
”Käsillä olevassa ’työelämän kulttuurivallankumouksessa’ vallan kahvaan on nousemassa 1970-luvulla ja sen jälkeen syntynyt sukupolvi, joka korostaa perinteisen protestanttisen työn etiikan sijaan työn sisäisiä merkityksiä mahdollisuutena toteuttaa itseään. Kun nämä ikäluokat näyttävät myös suhtautuvan omaan vapaa-aikaansa ja harrastuksiinsa edeltäjiään intohimoisemmin, työtekijöiden sitoutuminen työhön ja lojaliteetti työnantajaa kohtaan ovat aikaisempaa ohuemmat, samalla kun ikäluokkien pieneneminen johtaa ’työantajan markkinoista’ kohti ’työntekijän markkinoita’.”
”Nykyisin etätyötä tekee noin 15 % palkansaajista, ja määrän kasvu on pysähtynyt. Uuden sukupolven työskentelytavoissa etätyö ei kuitenkaan ole enää vain edelläkävijäyritysten merkki, vaan luonnollinen ja välttämätön edellytys toimiville työolosuhteille.”
Kirja antaa toivoa niille, jotka kokevat työnsä mielekkääksi mutta toteutustavan vääräksi.
Kohtuus kaikessa on ehdottomasti tämän hetken suomalaisten hitaiden perusteosten ykkönen!
Vaaditko itseltäsi liikaa? – Nämä 11 kohtaa paljastavat liian kovat vaatimukset
Kun vuosia sitten talvella joka paikkaa kolotti, olin lopen uupunut ja viimeisillä voimillani laahustiin työpaikkalääkärille hakemaan C-vitamiinia vahvempaa, sain yllättävän hoito-ohjeen: Lääkäri oli sitä mieltä, että minun tulisi ensinnäkin tehdä vähemmän töitä. Mutta ennen sitä minun pitäisi levätä väsymykseni pois ja lukea kirja.
Lähdin lääkäristä reseptin sijaan pikkuruinen paperi kädessäni. Siinä luki ”Kyllin hyvä”. Se viittasi minuun mutta myös kirjaan (Työterveyslaitos, 2016), jonka lääkäri määräsi lääkkeeksi.
Ajatus säätelee tunteitamme ja käyttäytymistämme. Jos ajattelet, että et ole mitään verrattuna lehtien sivuilla esiintyviin kauniisiin, aikaansaaviin ja menestyviin uraihmisiin, alat tuntea kenties häpeää tai huonommuutta: Miksi minulla ei riitä aika tuohon kaikkeen, teenkö jotain väärin? Miksi minulla on aknea eikä ikuisesti heleä iho? Miksi vaatteet eivät näytä minun päällänin noin hyvältä?
Ajatus saa aikaan tunteita, jotka myös vaikuttavat käyttäytymiseen. Alat ehkä pyrkiä lehtien sivuilla esiintyviin tavoitteisiin ”hyvästä ja menestyvästä ihmisestä”. Etsit koko ajan uusia vinkkejä, miten olla täydellisempi. Mutta ajatuspa vaatii aina lisää, et ole koskaan kyllin hyvä.
Sama pätee työntekoon: Ajatteletko, että sinun on selviydyttävä kaikesta, jotta sinun ei tarvitsisi tuntea häpeää tai huonommuutta? Pelko muiden arvostelusta saa sinut tekemään entistä enemmän töitä, vaikka et jaksaisikaan.
Kyllin hyvä -kirja esittää listan, jonka avulla voit päätellä, vaaditko itseltäsi liikaa – miten hyvin seuraavat väittämät kuvaavat sinua:
- Minulla on niin paljon suoritettavaa, että minulla ei ole lainkaan aikaa rentoutua.
- Tunnen olevani jatkuvan saavutus- ja suorituspaineen alaisena.
- Ihmissuhteeni kärsivät, koska vaadin itseltäni niin paljon.
- Terveyteni kärsii, koska painostan itseäni menestymään.
- Tingin usein mielihyvästä ja onnellisuudesta täyttääkseni vaatimukset, jotka itselleni asetan.
- Ponnistelen pitääkseni lähes kaiken täydellisessä järjestyksessä.
- Yritän aina parastani, riittävän hyvä ei kelpaa minulle.
- Minun on hoidettava kaikki velvollisuuteni.
- Minun on oltava paras lähes kaikessa, mitä teen. Toiseksi paras ei kelpaa.
- Olen hyvin kilpailuhenkinen.
- Minun on aina oltava ”numero yksi” suoritusteni osalta.
Voi olla, että joskus sopiva kirja toimii hyvin lääkereseptin sijasta.
Hidastajan perusteokset
Tässä on hidastajan peruskirjalista. Yleisteoksista löytyy vanhoja hidastamisen klassikoita (Slow! ja Joutilaisuuden ylistys) ja uusia suomalaisia kirjoja. Perheille on omat kirjansa, jotka varmasti helpottavat sekä arkea että mieltä. Itseensä voi tutustua niin ikään klassikoiden avulla (Havahtuminen ja Läsnäolon voima) tai vaikka oivaltavan romaanin Yhdeksän oivalluksen tie kautta. Henkilökohtaiset tarinat kertovat rohkeista irtiotoista.
YLEISTEOKSIA HIDASTAMISESTA:
Carl Honoré: Slow! – Elä hitaammin (Bazar Kustannus 2006)
Timo Lampikoski: Hidasta! – Ajankäytön valinnat arjessa ja työssä (PS-kustannus 2009)
Tom Hodgkinson: Joutilaisuuden ylistys (Basam Books 2006), ote kirjasta
Ritva Rajander-Juusti: Kohtuus kaikessa – Enemmän elämää vähemmällä (Minerva 2010)
Tony Dunderfelt: Iisi elämänasenne arkitaidoksi (PS-kustannus 2009), ote kirjasta
LAPSIPERHEILLE:
Marikka Bergman: Pientä elämää etsimässä (Basam Books 2010)
Heidi Andersen ja Anna-Maria Strawreberg: Tietoisen läsnäolon opas vanhemmille (Basam Books 2010)
Tom Hodgkinson: Joutilaat vanhemmat (Basam Books 2010)
Carl Honoré: Perhe paineessa? (Bazar Kustannus 2010)
ITSENSÄ LÖYTÄMISESTÄ JA YMMÄRTÄMISESTÄ:
Anthony de Mello: Havahtuminen (Like 1999)
Eckhart Tolle: Läsnäolon voima (Basam Books 2002)
Kirsi Räsänen ja Jouko Lestinen: Kyllin hyvä (Työterveyslaitos 2006)
Jon Kabat-Zinn: Olet jo perillä – Tietoisen läsnäolon taito (Basam Books 2004)
James Redfield: Yhdeksän oivalluksen tie (WSOY 2003)
HENKILÖKOHTAISIA TARINOITA HIDASTAMISESTA:
Jaana-Mirjam Mustavuori: Olemisen talossa – Hidastajan vuosi (Kirjapaja 2009)
Kaarina Davis: Irti Oravanpyörästä (Nemo Kustannus 2010)
Huomaathan, että joistakin kirjoista löydät esittelyt sivuiltamme. Lopuista on tulossa esittelyitä hiljokseen. Lyhyet kirjakuvaukset löytää myös nettikirjakaupoista kuten CDON.com
Täydellisen keiton metsästys, osa 2: intialainen porkkanasosekeitto
Minulla on kaukokaipuu. Haluan Intiaan seikkailemaan, mutta en tunnu löytävän juuri minulle oikeaa matkaa. Helpottaisiko matkakuume, jos tekisin intialaista keittoa?
Aloitan täydellisen keiton metsästyksen lupaavasta keittokirjasta:
Riitta Pojanluoma: Sata Soppaa, Tammi 2010.
Kirjan kannessa lepäilee intialainen porkkanasosekeitto. Se ei ole matkalippu Intiaan, mutta lipun toistaiseksi puutteessa päädyn tekemään pikaisen makumatkan mausteiden maahan.
Sata Soppaa sisältää yksinkertaisia keitto-ohjeita, jotka valmistuvat suht vaivattomasti. Kirja sopii mainiosti kokkausta aloittelevalle, helppoa ja nopeaakin ruokaohjetta etsivälle.
Helppo on myös intialainen porkkanasosekeitto. Garam masala -maustetta ja valkoviiniä lukuun ottamatta ainekset löytyvät ruokakaapista ja lähikaupasta. Omaan kauppalistaani lisäsin myös sauvasekoittimen – sellainen kun oli hävinnyt muuttomme yhteydessä.
Intialainen porkkanasosekeitto
6 ruokailijalle
500 g porkkanaa
500 g sipulia
1-2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
1,2 l vettä
½ kanafondia tai 2 kanaliemikuutiota (korvasin tämän kasvisliemikuutioilla)
1 tl garam masalaa
1 tl juoksevaa hunajaa
½ tl currya
2 tl kuivattua basilikaa tai 2-3 rkl tuoreita basilikan lehtiä silputtuna
mustapippuria myllystä
(suolaa)
1 dl kuivaa valkoviiniä
2 dl ruoka- tai ranskankermaa (korvasin tämän soijakermalla)
Koristeluun:
tuoreita basilikanlehtiä
- Kuori ja viipaloi porkkanat, silppua sipulit.
- Kuumenna öljy kattilassa ja kuullosta siinä kasviksia 5 minuuttia.
- Lisää vesi, ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää liemitiiviste ja mausteet kuumentamisen aikana.
- Keitä, kunnes kasvikset ovat kypsiä.
- Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää soseuttamisen aikana valkoviini ja kerma.
- Tarkista maku.
- Tarjoa keitto lämpimänä tai kylmänä.
Tämän reseptin, ja garam masalan, kautta Intia alkoi tuoksua keittiössämme. Fiksasin hieman reseptiä, vaihtaen kanaliemikuutiot kasvikseen ja ruokakerman soijakermaan.
Söimme keiton kanssa vuohenjuustolla ja tuoreella basilikalla päällystettyjä, uunissa lämmitettyjä leipiä. Keittoa tuli reilu kattilallinen, ja siitä sai hyvin vielä seuraavan päivän lounaat. Tuli tehtyä vähän liikaakin.
Maku oli mieto ja hitaasti avautuva. Keitto oli hyvää, täyteläistä – mutta kuitenkin vain peruskeittoa, jotakin puuttui – jokin potku. Jokin yllättävä mauste, joka olisi jäänyt kielellä pidemmäksi aikaa lepäilemään. Saattaa olla, että ostamani Santa Marian Garam Masala ei ollut riittävän voimakas, mausteiden mauissa voi olla suuriakin eroja.
Arvosanaksi antaisin 7. Täydellisen keiton metsästys ei pysähtynyt tähän. Etsintä jatkukoon.
Lue myös:
Täydellisen keiton metsästys, osa I
Viettelevä chili-tomaattikeitto
Tämä on maailman parasta hissimusiikkia
SlowHill on Vellu Maurolan (DJ Slow) ja Tapani Rinteen (Rinneradio) yhteisprojekti, jonka tavoite on hidastaa ja viihdyttää tässä hetkessä. Vellu Maurola kertoo meille Slowhillin taustoista.
Millainen on Slowhillin tarina?
“SlowHill syntyi kun lopetin Pepe Deluxé nimisessä bändissä. Tarvitsin Pepe Deluxén hektisyyden tilalle jotain rauhoittavaa tunnelmaa. Olimme tehneet Tapani Rinteen (sax) kanssa jo aikaisemminkin yhteistyötä mm. RinneRadion kanssa ja päätimmeperustaa bändin nimeltä SlowHill. Nimestähän ei ole epäselvää mistä se tulee : )”
Miten Slowhillin musiikki syntyy?
“Meillä on muutamia eri metodeja, miten teemme musiikkimme. Joko niin, että kehittelen jonkinlaisen perusmoodin studiolla ja annan sen Tapanille melodian kirjoittamista varten. Sen jälkeen jatkokäsittelen materiaalia taas studiolla ja muokkaan siitä meidän näköistä materiaalia. Tai sitten Tapanilla on jonkinlainen melodia-ajatus joka nauhoitetaan studiolla muistiin. Ja sen päälle alan sitten tuottamaan SlowHill tyyppistä äänimateriaalia.”
Olette julkaisseet kolme albumia, antaisitko jokaisesta lyhyen luonnehdinnan?
1. Finndisc (Blue Note, 2002) oli meidän ensimmäinen albumi ja perustui ideaan,
jossa samplasimme vanhoja kotimaisia EMI:n jazz levytyksiä.
2. Fennika (Plastinka, 2005) edustaa kotimaista elektronista cocktail-loungea.
3. Muzak (Universal Music, 2010) on maailman parasta hissimusiikkia. Rohkea nimivalinta johtuu siitä, että emme todellakaan häpeile olla taustamusiikkiyhtye.
Mistä löysitte hienon metsän Muzakin kansikuvia varten?
“Tämä oli valokuvaaja Minna Annolan loistokas löytö. Helsingin Kaupungin omistamalta Haltialan tilalta löytyy sellainen koskematon aarnimetsä, johon päädyimme kuvaamaan Muzak-albumin kansikuvat. Siellä sitten kuvasimme koko päivän valkoiset puvut päällä ja Harri Koskisen suunittelema uniikki lasiteos mukana. Tuo taideteos muuten painaa ainakin 20 kg ja maksaa ainakin 20 000 euroa. Saimme sen lainaksi keräilijältä.”
Muzakin nettibiossa on Sam Inkisen hieno kirjoitus Zeitgeist and Slow Life. Mikä on mielestäsi Slowhillin anti tälle ajalle?
“SlowHill on tullut tänne hidastamaan ja viihdyttämään vaan ei kiihdyttämään. Haluamme tarjota parasta mahdollista illalliskutsujen taustamusiikkia. Ja samalla taltioida kotimaista ajankuvaa elektronisakustisen musiikin keinoin. Uskon, että SlowHillin yksi valtti on nimenomaan olla epätrendikäs, yllättävä mutta turvallinen ja miellyttävä kokonaisuus, joka saa kuulijan arvostamaan omaa hetkeään. Ja nimenomaan tätä hetkeä.”
Lue myös artikkeli Dj Slow: Luonto on paras Full HD -elämys
Näin hidastat energisoivasti töissä
Toimittaja, Life Coach ja Bodyjoogaohjaaja Sanna Mämmi antaa viisi vinkkiä lyhyeen mutta tehokkaaseen taukoon työpäivän aikana. Näillä vinkeillä pysyt energisempänä!
1. Lähde terveelliselle lounaalle. Valitse paikka ajoissa tai tuo ruuat kotoa. Silloin tiedät, mitä syöt.
2. Kirjoita itsellesi uskomattomia ajatuksia siitä, kuinka hieno ihminen olet. Pidä kirja piilossa muilta työkavereilta. Lue niitä silloin tällöin. Saat iloa ja piristystä päivään.
3. Kahvin tai teen lomassa lue netistä vain positiivisia, onnellisia ja iloisia uutisia, sillä luot itse oman olotilasi. Haluatko vaipua synkkyyteen vai iloita elämästä?
4. Laita kädet polvien alle istuessasi tuolilla ja venytä yläselkää ylöspäin. Sen jälkeen istu ryhdikkäästi, laita kädet selän takana yhteen ja avaa rintaa. Liike saa veren kiertämään ylävartalossa. Nouse myös välillä kävelemään. Pitkään istuessa jalkoihin menevät verisuonet ovat ahtaalla. Kävellessä saat veren kiertämään myös jaloissa.
5. Lopeta negatiivisista asioista jaarittelu kahvipöydässä ja mielessä. Negatiivisten asioiden pyörittely saa aikaan tunneryöpyn kehossa, mikä vie turhaan energiaa, ja olet työpäivän päätyttyä aivan loppu. Kun puhuu positiivisista asioista, saa lisää energiaa.
Kumpi on hitaampi: Helsinki vai Tukholma?
On lokakuinen perjantai Tukholmassa, ja kello näyttää puoltapäivää. Kun kurkkaa tukholmalaisen kahvilan ikkunasta sisään, ihmiset vaikuttavat hämmentävän kiireettömiltä. Luterilaisesta työmoraalista käsin sen voisi kuvailla olevan lojumista, hengailua tai joutenoloa.
Kadulla salkku ei heilu turhan tiuhaan. Kukaan ei ohita, en näe ketään kävelemässä liukuportaissa. Ydinkeskustan verkkaisuus imaisee mukaansa leppoisaan flow’hun, jossa ruotsalaiset näyttävät soljuvan työpäivänsä lomassa.
Olenko oikeassa, jos väitän, että Tukholma on kiireettömämpi kuin Helsinki? Ihmettelen asiaa ystävälleni, joka on noin 30 vuotta sitten asunut Göteborgissa. Kyllä, ruotsalaiset osasivat jo tuolloin ravintoloissa laiskottelun(kin) paremmin.
Tukholmassa on paljon pieniä indie kivijalkakahviloita ja -ravintoloita. Ne näyttävät vaalivan sitä samaa tunnelmaa, jota puolustamaan nousi vuonna 1986 Slow Food -liike Italiassa: kun pikaruokaketju avasi ovensa Rooman Piazza di Spagnelle, herättiin puolustamaan hidasta syömistä. Niin, sitä lorvimista, minkä italialaiset pitkine illallisine osaavat.
Siinä missä roomalaiset eivät ole halunneet tehostaa ja nopeuttaa ruokailuaan hampurilaisravintoloissa, näyttävät myös tukholmalaiset pitävän yllä ateriointia sosiaalisena tapahtumana, joka parhaimmillaan laskee koko kaupungin syketasoa.
Jos Helsingin rytmi tuntuu Tukholmaa tiiviimmältä, pidämmekö siis itsemme ja kaupunkimme sykkeen entistä kiireisempinä pikaruualla: eines läppärin vieressä tai hampurilainen lennosta mäkistä matkalla seuraavaa palaveriin?
Kaupunkitutkija Timo Kopomaa kirjoittaa kirjassaan Leppoistamisen tekniikat (Like, 2008): ”Mikroaterioita, lämmitettäviä ja erilaisista komponenteista koostuvia valmisruokia ja puolivalmisteita suosivat henkilöt eivät ole rentoa porukkaa vaan kiireisiä tai kokkaustaidottomia nykyihmisiä.”
Kun kiireettömiä ravintoloita ja ihmisiä sekä kiireettömästi valmistettua ruokaa on kaupungissa enemmän kuin kiireisiä, syntyy tunnelma hitaasta, soljuvasta urbaanista sykkeestä.
Jos kerran säästää aikaa ruuanlaitolta, eikö siitä saadun joutilaan ajan voisi käyttää ravintolassa hitaasti syömiseen, lorvailuun ja sosiaaliseen ateriointiin? Kuten Slow Food -liikkeen manifestissa todetaan:
“Rauhallisen nautiskelun puolustaminen on ainoa tapa vastustaa maailmanlaajuista nopean elämän hulluutta… Puolustautumisemme pitää alkaa ruokapöydistä hitaan ruoan avulla.”
– – –
Majoitusta Tukholmassa tarjoaa esim.Hotels.com