Pääsiäistäni leimasi suru ja luopuminen. Hyvästelin rakkaan kissaystäväni Taikan viimeiselle matkalleen. Taakse jäi 16 yhteistä ja vaiherikasta vuotta. Taika oli norjalainen metsäkissa, pörröinen kaunotar, joka hurmasi positiivisella asenteellaan.
Taikan elämää leimasi luottamus kaikkea ja jokaista kohtaan. Hän oli loputtoman utelias jokaista vastaantulijaa kohtaan. Hän oli aina valmis livahtamaan avonaisesta ovesta tai ikkunasta ulos tutkimaan maailmaa. Hän oli kiltti, puski ja pussasi, ei koskaan purrut.
Niin paljon mahtui kiltin kotikissan elämään. Näiden vuosien aikana asuimme seitsemässä eri kodissa. Välillä menossa oli mukana Taikan lisäksi peräti kolme poikakissaa. Muutamissa asunnoissa oli mahdollisuus ulkoilla omassa ulkotarhassa, ihan parasta kissanelämää.
Kun yhteisiä vuosia lemmikin kanssa tulee riittävästi, yhteiselo muuttuu näkymättömäksi tanssiksi. Näin kävi meillekin Taikan kanssa. Viestiminen siirtyi ihan omalla taajuudelle. Tunsimme telepaattisesti toisemme liikkeet ja mielialat.
Kun lähdimme viimeistä kertaa eläinlääkärille Taikan kanssa, aavistimme molemmat että hyvästien aika on tullut. Ajomatka oli hiljainen. Olin ilmoittanut eläinlääkärille että tulen näyttämään kissaa, joka ei ole syönyt eikä juonut vuorokauteen. Myös eläinlääkäri tiesi että hetki on tullut.
Jäämme Taikan kanssa kahdestaan hoitohuoneeseen odottamaan esirauhoituspiikin vaikutusta. Viimeiset rauhalliset, viipyilevät silitykset Taikan silkinpehmeää turkkia vasten. Kyynelten läpi näen kuinka Taikan silmäluomet painuvat kiinni. Kiitän Taikaa yhteisistä vuosista ja pyydän häntä viemään terveisiä tutuille enkelikissoille.
Niin vaikeaa kuin lopetuspäätöksen tekeminen onkin, se on myös suurta rakkautta eläintä kohtaan. Parantumattomista vaivoista ja kärsimyksestä vapauttaminen on meidän ihmisten vastuulla ja sen vastuun kantaminen on vähintä mitä voimme tehdä lemmikille, joka on antanut meille niin paljon.
Sanna kirjoitti Taikasta kauniisti blogissaan 2011 otsikolla Kissan kuusi zen-oppituntia. Taika oli tosiaan zen-mestari. Hän suhtautui rakkaudella ja lempeydellä kaikkeen. Ei pelännyt isojen poikakissojen hyökkäyksiä. Ei taistellut vastaan. Väisti sivummalle mutta ei uhriutunut. Taika oli aina valmis parantamaan silloin kun muut perheenjäsenet tarvitsivat lohtua ja hoivaa.
Taika oli myös opettaja. Hän oli tullut opastamaan läsnäoloa ja ehdotonta rakkautta. Kiitos Taika hyvyydestäsi, jota levitit ympärillesi. Olit erityinen kissa, joka kosketit sydämiä ♥
”Olen avaruuksien kissa,
olen kissa ihmeellinen.
Olen unien, tähtien kissa,
tulin takaa pilvien.
Minä rakensin teille talon
jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden mutta palaan
Uniinne toisinaan.”
– Kaarina Helakisa: Taivaskissa –