Olen koonnut sinulle Inhimillisen henkisyyden perusperiaatteista 30 ohjetta henkiin heräämiseen. Tässä kirjoituksessa esittelen ohjeet 17, 19, 21 ja 23.
Toivon, että nautit ajastasi ohjeiden kanssa ja pureskelet niitä kunnolla.
Toiset
17. Selvitä kuka sinä olet ilman toista. Se mistä et ole vapaa rakentuu pääasiassa vuorovaikutuksellisille malleille. Opi tunnistamaan miten käytöksesi muuttuu kaavamaisesti suhteessa toisiin sen sijaan, että olisit itsesi sekä antaisit toimintasi kummuta sisältä ulos, ulkoisesta riippumatta ja silti sille avoimena.
On paljon helpompi lähteä kirjoittamaan facebookkiin jotain, josta saan tietynlaisen palautteen, kuin alkaa kirjoittaa itselleen tekstiä, jossa tutkin omia tuntojani. Miksi? Koska ensimmäisessä saan elää suhteessa toisiin. Saan toimia jonkin minulle tutun roolin kautta ja ihmiset vastaavat siihen tutulla tavalla. Helppoa, asetelma toimii ja tuottaa tuttuja, valitsemiani tuloksia.
Kun taas astun kirjoittamaan itselleni, olematta suhteessa toiseen, olen aina hatarammalla pohjalla. En tiedä minne se johtaa. Usein me ei edes tunneta tätä minuutta, joka perustuu itseni reaaliaikaiseen kokemiseen vailla peiliä tai valmista vuorovaikutusmallia.
Kuka minä olen, kun kukaan muu ei todenna minua? Kuka minä olen vailla niitä rooleja, joita olen suhteessa toisiin?
Yksinolo on yks helpoimpia tapoja hahmottaa tätä. Ihminen, joka on eriytynyt omaksi itsekseen eikä elä elämäänsä enää suhteiden, tai kuten psykologia sanoo; objektisuhteiden kautta, ei koe yksinäisyyttä. Hän kokee yksin oloa. Se on olemista elämän ja itsensä kanssa. Jos asiaa vie hieman pidemmälle, ihminen, joka ei enää elä elämäänsä suhteessa johonkin on aina yksin.
Yksin-sanassa on negatiivinen viba. Tietysti, koska tavanomainen ihminen samaistaa sen yksinäisyyteen, eli toisen puuttumiseen. Ei ole enää sitä, johon on ollut suhteessa ja jonka kautta hahmottaa itseään. Yksinolo on kuitenkin eri asia. Se on olemista ilman, että olet suhteessa johonkin.
Tämä on monille niin vieras kokemus, että asian suuruuden ymmärtäminen on vuosien työ. Ihminen voi elää olemalla, vailla olemista suhteessa toiseen. Se välttämättä ole aina kaikille niille mieliksi, jotka määrittävät ja elävät omia varhaisia vuorovaikutusmallejaan sinun kauttasi.
19. Sinun on tultava näkyväksi sillä se on ainoa asia, joka vastaa pohjimmaiseen kaipuuseesi. Muista, että toiset eivät voi koskaan nähdä ja todentaa totuuttasi siten kuin sinun on tarkoitus. Tee siis itsesi näkyväksi itsellesi.
Jokainen lapsi kaipaa tulla nähdyksi. Kyse ei kuitenkaan ole vain lapsen psyykestä, vaan sielun halusta tulla todennetuksi. Kun olemme lapsia, me emme ole vielä kykeneviä todentamaan itseämme, koska psyyke ei ole kehittynyt tarpeeksi itsereflektiota varten. Kun me emme tule nähdyiksi, meistä nähdään vain pinta, tai meidät nähdään ei todellisuutta vastaavin silmälasein, menetämme käsityksen siitä keitä olemme.
Tervehtyminen tapahtuu ihmissuhteissa ja toisten avulla. Mutta se ei ole lopullinen maali. Tarkoituksemme on itse todentaa itsellemme kaikki se, mitä olemme. Lopulta se sisältää monia sellaisia asioita, joita emme uskoneet todeksi. Me olemme ihmeellisiä ja niin täysin tuiki tavallisia.
On hyvä aloittaa siitä, mikä on lähimpänä. Omista tunteistaan, tarpeistaan, kehollisista kokemuksistaan ja ajatuksistaan. Kun tietoisuus avartuu kattamaan enemmän tästä sisällöstä, alamme avautua myös kokemuksille, joita voi kutsua laajentuneeksi tietoisuudeksi. Kaikki tämä on vain sinua. Eikä kukaan muu tule sinun puolestasi näkemään sinua.
21. Maailma on peili ja pelilauta, ei itse tarkoitus. Älä katoa sen mukaan, vaan katso sitä ja sen antamaa palautetta jonain, jonka avulla voit löytää enemmän itsestäsi. Muista, että sen antama palaute ei ole totuus. Totuus löytyy katsomalla omaa kokemustasi siitä.
Nykyihminen kokee maailman valtavan tärkeänä. Saavutukset, ihmissuhteet, opitut asiat, tieto, toisten näkemys sinusta ja niin edelleen, kaikki merkityksellisiä, mutta jos laitamme liian paljon painoarvoa niille, menetämme kontaktin sisäiseen.
Maailmassa voi ja on tarkoitus leikkiä. Siitä Inhimillisessä henkisyydessä on kysymys. Oman todellisen luontonsa tunnistamisesta ja sen asteittaisesta integroimisesta osaksi jokapäiväistä arkea. Kun ymmärrämme, että olemme se tietoisuus ja armo, joka meitä enenevissä määrin koskettaa, voimme antautua elämään. Näin tietoisuus pääsee osaksi elämäämme. On täysin kuvaavaa sanoa, että silloin tietoisuus viimein pääsee leikkimään elämän pelilaudalle muistaen samalla itsensä.
Elämämme ilmiöt kertovat meille paljon itsestämme. Ihmissuhteemme, tunteemme ja kokemuksemme. Jos opit katsomaan sitä kaikkea avoimin silmin, alat oppia sinusta ja roolistasi täällä paljon. Samaan aikaan on tärkeä ymmärtää, että pelaajia on muitakin. Kaikki ei ole sinusta riippuvaista ja palaute, jota saat kertoo aina enemmän sen antajasta kuin sinusta.
Maailma on peili, joka peilaa sinulle omaa kokemustasi. Kysymys kuuluukin, ymmärrätkö katsoa omaa kokemustasi, vai katsotko peiliä?
23. Älä kanna vastuuta toisista itsesi kustannuksella vaan anna toisten kantaa omat kantamuksensa. Anna ihmisten kasvaa oman tiensä tuloksena ja opi tuntemaan myötätuntoa. Älä poista toiselta oikeutta kasvaa, jotta sinun sydämelläsi olisi helpompaa. Siten annat sydämesi kasvaa.
Luulin joskus, että myötätunto on sitä, että mä jeesaan toista. Enkä sano, etteikö myötätunnosta käsin joskus ole oikein toimia. Mut usein se myötätunto, jota näen on sellasta sympatiseerausta, jossa myötätunnon kokija menee mukaan siihen toisen fiilikseen ja reagoi siihen sitten samalla tavalla kuin reagoisi omaan fiilikseensä. Osa koettaa lohduttaa, jotkut antaa vinkkejä ja joku sulkeutuu. Kaikissa näissä on pohjimmiltaan se sama fiilis, että sitä kokemusta koetetaan poistaa.
Miten kokemus tulee kuulluksi ja nähdyksi, jos se pitää poistaa tai korjata? Mulle henkilökohtaisesti toisen mitään tekemätön läsnäolo on tuntunut myötätuntoa kaivatessa kaikkein merkityksellisimmältä. Toisinaan sen aistii, että toinen tuntee sydämessään sen minkä minäkin tunnen, vaikka hän ei tee sille mitään. Siitä tulee nähty olo ja sellanen fiilis, että on ihan ok, että tuntuu joltain.
Tän mä soisin meidän kaikkien osaavan antaa toisille. Luvan kokea elämä sellasena kuin se on. Toisinaan tukien sillä, että avataan oma sydämemme sille. Sillä tavalla ihmisten sydämet kasvaa ja vahvistuu. Sillä tavoin ihmiset myös toisinaan näkee, millä tavoin ne ite satuttaa itseään ja laittaa itsensä tilanteisiin, jotka ei ole hyviä. Mut jos me autetaan toista välttelemään, voidaan usein olla aika varmoja siitä, että se sama on pian edessä uudelleen.
