“Joo, mää tiiän, että mun pitäis rakastaa itseäni, mutta en käsitä, miten se tehdään!” Itsensä rakastaminen tai pikemmin rakastamattomuus on teema, joka kiehtoo minua valtavasti. On mielenkiintoista yrittää ymmärtää, minne ja miksi katoaa lapsuuden puhdas ilo, ihailu ja rakkaus itseä kohtaan.
Lähdin itse opettelemaan itseni rakastamista oman uupumukseni ja sen paranemisprosessin osana. Olen aina ollut suorittaja ja stressaaja ja marttyyriäiti, joka asettaa kaikki muut itsensä edelle. Viimeistään siinä vaiheessa kun tajusin jo usean vuoden ajan kiduttaneeni itseäni erilaisilla laihdutuskuureilla, päätin, että haluan alkaa opetella rakastamaan itseäni ehdoitta. Iso motivaattorini tähän olivat myös tyttölapseni, joille en halunnut siirtää vuosikymmeniä suvussani jatkunutta itsensä hylkäämisen perinnettä.
Monta ihanaa naista aiheesta jututtaessani olen saanut kuulla erilaisia versioita itsensä rakastamisesta; Yksi on kertonut rakastavansa omia luonteenpiirteitään ja ajatuksiaan ja tunteitaan, mutta vihaavansa kehoaan. Toinen on kertonut rakastavansa kehoaan päältä, mutta kokee suurta pettymystä sisuskaluihinsa, jotka ovat sairaat. Kolmas taas ei kykene koko r-sanaa edes ääneen sanomaan, sillä niin mahdottomalle itsensä rakastaminen tuntuu. Neljäs on aina vihannut suuria jalkateriään, koska ne hakuttiin lapsena suuriksi. Viides nukkuu päiväunet, ravitsee kehoaan, käy hieronnassa ja järjestää itselleen omaa aikaa, koska rakastaa itseään.
Miten ihmeessä itseä voisi oppia rakastamaan ihan kokonaan? Uskon, että jollei se ole sinulla verissä, se on prosessi, joka vaatii opettelua. Uskon, että tiedät itse parhaiten, mikä tai mitkä haavat sinussa pitää parantua, että voit kokea itsesi hyväksyttäväksi.
Näistä arkeen ujutettavista pienistä harjoituksista voisi olla sinulle apua:
- Kosketa kehoasi kauniisti! Kun seuraavan kerran peset hampaitasi, harjaat hiuksiasi tai rasvaat ihoasi, tunnustele, millä tunteella sen teet. Harjasitko lapsesi hiuksia samalla ravolla, kuin suoristat omia takkujasi? Tuskin. Kokeile harjata hiuksesi lempeästi, hampaasi hellästi ja rasvatessasi ihoasi, kiitä käsiäsi, jalkojasi muita kehosi osia kauniisti mielessäsi.
- Pysähdy päivittäin kuuntelemaan kehoasi! Kun teet pysähdyksen hetkistä säännöllisiä, opit kuulemaan kehosi ja mielesi viestejä siitä, mikä on sinulle hyväksi. Huomaat ehkä kaipaavasi jotain terveellisempää ruoka-ainetta, lisää unta tai lisää liikuntaa.
- Muista omat rajat! Pysähtymisen kautta huomaat ehkä pikkuhiljaa asioita, jotka tökkivät. Saatat huomata kehosi reagoivat johonkin epämiellyttävään asiaan päänsäryllä tai yskäkohtauksella. Opettele laittamaan rajoja ja sanomaan rakkaudellisesti ei.
- Miten puhut itsellesi? Kuulostele, millaiseen sävyyn puhut itsellesi? Kenen äänen sanoissasi kuulet? Mikä uskomuksesi saa sinut vähättelemään, syyllistämään ja pitämään vihapuhetta itsellesi? Puhuisitko niin parhaalle ystävällesi tai lapsellesi? Tartu kiinni lannistavasta sävystä ja muuta sisäistä puhettasi lempeämmäksi.
