Sinä ja minä olemme täysin saman arvoisia. Yhtä tärkeitä, merkityksellisiä ja kauniita. Sillä ei ole merkitystä, mikä on roolimme suhteessa toisiin, tässä hauskassa leikissä nimeltä elämä, sillä sen alla, syvemmällä, olemme samaa ainesta. Jokaisella oma roolinsa, juuri se hänelle sopivin.
Minä en ole viisaampi kuin sinä. Minä en ole parempi kuin sinä. Minä en ole merkityksellisempi kuin sinä. Minä en ole vahvempi kuin sinä. Minä en ole ainutlaatuisempi kuin sinä. Minä en ole suurempi kuin sinä. Minä en ole jumalaisempi kuin sinä. Minä en ole pidemmällä kuin sinä.
Minussa, siinä syvässä minussa, ei ole mitään mitä sinussa ei ole. Ihmisinä olemme erilaisia, luojan kiitos. Ihmisinäkään emme silti eriarvoisia. Tämän ymmärrän vielä syvemmin, kun kosketan syvää minua.
Sinä olet se, johon sinun on tarkoitus kasvaa luottamaan. Sinä olet se, josta vastausten on tarkoitus löytyä. Sinä olet se, joka tekee sinut lopulta tyhjäksi. Sinä olet se, jonka jonain päivänä näet silmissäni. Sinä olet se, josta sinun on tarkoitus välittää, sillä jokainen meistä asuu sinussa.
Sinäpäs se vasta ihmeellinen oletkin. Olen sinusta aika fiiliksissä 🙂 Kenties siksi, että tuntuu kuin puhuisin itselleni. Kaiken tämän alla tunnen myös myötätuntoa. Kunpa joku olisi kertonut tämän jo kauan sitten sille pienelle, joka sitä ei ymmärtänyt. <3
