Kuva ja teksti ovat kolmas osa Sirpa Levonperän 12.1.-18.1.2015 Helsingissä pidettyä “Sinä olet oman elämäsi tähti” -valokuvanäyttelyä, joka koostui yhdeksästä eri kuvasta ja tarinasta. Kuvattavilta kysyttiin seuraavia asioita: “Meneekö sinun elämäsi niin kuin sinä haluat, missä mennään nyt ja ketkä henkilöt siihen ovat vaikuttaneet? Mitkä ovat juuresi? Kuka sinä olet, mitä teet? Onko tarinasi mielestäsi tyypillinen vai epätyypillinen?” Kuvattavat kirjoittivat pohdintansa.
NIKI, ravintola-alan ammattilainen
Elämä on kiehtovaa, kun nauttii sen epämääräisyydestä ja monimuotoisuudesta.
Isäni kuoli kun olin kuusi. Pian sen jälkeen perheeseemme tuli suomalainen au pair -tyttö, jonka kautta tutustuimme Suomeen. Ollessani kymmenen äitini meni naimisiin suomalaisen miehen kanssa ja muutimme Annecysta Espooseen. Ensimmäiset vuodet täällä eivät olleet elämäni parasta aikaa.
Perheeni ja muiden ihmisten tarkkaileminen oli minulle luontainen ja pakonomainen tapa olla ajattelematta omia tunteitani. Vuosia elin muiden kautta, seuraamalla ja analysoimalla miltä muista tuntui. Muiden silmissä vaikutin itsevarmalta, mutta oikeasti olin eksyksissä. Vilpitön uteliaisuuteni ihmisen tunne-elämää ja olemassaoloa kohtaan johti monen vuoden rajojen ja tunteiden tutkisteluun. Hain iloja, pettymyksiä, kateutta, voittoja, menetyksiä, turvallisuutta, epävarmuutta, ihailua, pelkoja, kiitollisuutta, salailua, kosketusta, valehtelua, nautintoja, epäoikeudenmukaisuutta, lämpöä, surua, rakkautta. Huomasin nopeasti, että tuottamalla toiselle iloa tai pienenkin positiivisen tunteen, sain siitä valtavasti mielihyvää ja voimaa.
Päädyin sattumalta opiskelemaan ravintola-alaa 19-vuotiaana. Sain heti kivan työpaikan, vietin päivät koulussa ja illat töissä. Ravintolan temperamenttinen omistajarouva tutustutti minut suomalaisiin herkkuihin ja sosiaaliseen ravintolatoimintaan, samalla suhtautumiseni Suomessa asumiseen muuttui positiivisemmaksi. Ravintolatyössä minua kiehtoi mahdollisuus vaikuttaa asiakkaiden tyytyväisyyteen ja elämyksellisyyteen. Haluni miellyttää kasvoi nopeasti, sillä tyytyväinen asiakas antaa valtavasti voimaa, sitä kautta kasvoin ihmisenäkin itsevarmemmaksi ja avomielisemmäksi. Tinkimätön halu tuottaa positiivisia elämyksiä pakotti minut avautumaan ja esiintymään. Jäin adrenaliinikoukkuun.
Olen ollut onnekas, sillä miellyttämisen haluni ei ole vuosien varrella hiipunut. Enää en pelkästään näyttele, esiintymisessäni on totuutta mukana. Pelottomana olen päässyt kokemaan ja toteuttamaan kovia juttuja sekä työssäni että yksityiselämässäni. Vastaan on tullut valtavasti mielenkiintoisia ihmisiä, ja avoimuuteni ansiosta olen uskaltanut tarttua vastaan tulleisiin haasteisiin ja tilaisuuksiin. Uusia projekteja on taas luvassa.
Minulta kysytään usein, mikä on hyvää palvelua. Kun on oppinut paljon ruokakulttuurista ja sisäistänyt miten ihanaa ruoasta ja juomasta nauttiminen on, tarvitaan vain vilpitön halu jakaa omia oivalluksia eteenpäin. Minua sanotaan ravintola-alan lainsuojattomaksi, itsenäiseksi fiilistelijäksi, sillä minusta hyvä asiakaspalvelu ei ole sääntöjä vaan tunnetta. Siksi rakastan sitä mitä teen.