Italialainen renesanssitaitelija Michelangelo saattoi vain tuijottaa jättimäistä marmorilohkaretta monen päivän ajan. Kun hän vihdoin näki marmorissa veistoksen muodot, hän alkoi leikata sen osan kivestä pois, mikä siihen ei kuulunut. Näin syntyivät maailman arvostetuimmat veistokset.
Wu wei, vanha taolainen periaate, tarkoittaa pakotonta tekemistä. Tavallaan itsensä asettamista elämän luonnolliseen rytmiin.
Tunnettu taolainen viisas Zhuangzi käsittelee teksteissään sitä, kuinka tyytyväisiä olisimme ja sujuvasti toimisimme, jos käyttäisimme enemmän tiedostamatonta mieltämme. Mieli on kuin peili. Ei tarvitse johtaa tai ennakoida. Voi olla vain vuorovaikutuksessa. Peili heijastaa passiivisesti sitä, mitä edessä on, mutta sillä ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta.
Mitä tapahtuu, kun huomio on lopputuloksen sijaan tekemisessä?
Materiaali määrittää taiteellista prosessia myös vanhassa Zhuangzin wu wei-tarinassa, jossa puuseppä Qing saa tilauksen hallitsijalta.
Qing sai hallitsijalta tehtävän muotoilla mahdollisimman komeat puiset jalustat massiivisille pronssikelloille. Kun hänen työnsä valmistui, ihmiset kokivat jalustat niin hienoiksi, että niiden olemassaolo täytyi perustua henkien työlle.
Hallitsija kysyi häneltä: ”Millaista tekniikkaa oikein käytit työssäsi, että onnistuit noin?”, johon Qing vastasi: ”Olen vain nöyrä puunleikkaaja, millaisen erikoisen tekniikan minä voisin hallita?” Mutta kun häneltä kysyttiin lisää, Qing sanoi, että ehkä hänellä oli pieni salaisuus.
”Kun teen työtäni, tärkeintä on etten kuluta liikaa energiaani. Ensiksi paastoan ajatuksiani, jotta mieleni on rauhallinen. Kolmen päivän paaston jälkeen mahdolliset työn valmistumiseen liittyvät onnittelut, tittelit tai palkinnot eivät enää häiritse mieltäni. Viiden päivän paaston jälkeen ajatukset syyllisyydestä, työn ylistyksestä tai kömpelyydestä ovat poissa. Seitsemän päivän jälkeen olen unohtanut, että minulla raajat ja keho. Silloin taitoni on täysin keskittynyt ja ulkoiset häiriöt ovat kadonneet.”
Vaikeakin tekeminen voi tuntua kevyeltä
Keskeistä taolaisen perinteen wu wei -tarinoissa on tekemisen vaivattomuus.
Vaikka kuinka vaikean tehtävän edessä seisoisi, jos onnistuu unohtamaan itsensä ja myöhemmät pyrkimyksensä, tehtävä alkaa sujua melko vaivattomasti ja niin kuin sen luonnostaan kuuluukin. Kun wu wei toteutuu, se ei itsessään tunnu juuri miltään, korkeintaan vapaalta tuulahdukselta.
Hengitys palauttaa tähän hetkeen
Kun valitsemme olla läsnä, tulemme tietoisemmiksi aistihavainnoistamme ja sitä kautta ympäristöstämme. Silloin ajatukset eivät vie liikaa tilaa tietoisuudelta.
Hengityksen kautta on helpointa asettua siihen mitä on, poistua hetkeksi opituista malleista ja rationaalisista todellisuuden tulkinnoista. Samalla olisi vaikea ajatella monimutkaisesti.
Pelkkä hengityksen huomioiminen riittää, ei tarvita aikomusta mihinkään suuntaan. Ei tarvitse varsinaisesti meditoida, voi vain tunnustella hienovaraisesti oman kehon elävyyttä. Aistihavaintoja ei tulkita, tietoisuus vain lojuu tässä hetkessä.
Jos kaipaat elämääsi enemmän tilaa, keveyttä ja luottamusta siihen, ettei kaikkea tarvitse pakottaa tapahtumaan, Wu wei – hellittämisen taito kutsuu tutkimaan, mitä voi tapahtua, kun jatkuvan yrittämisen sijaan opettelee kulkemaan hieman enemmän elämän mukana.
