Juulia Järvdike on psykologi ja ADHD-asiantuntija, joka on työskennellyt vuodesta 2010 neuropsykiatristen diagnoosien parissa. Juulia tunnetaan erityisesti tavastaan yhdistää tieteellinen tieto lämpimään, helposti lähestyttävään kerrontaan. Hän on elänyt ADHD-oireisten ihmisten kanssa koko elämänsä ja tuntee ilmiöt läheltä myös perheensä kautta. Siksi hänen intohimonsa on lisätä ymmärrystä ja itsemyötätuntoa niin ADHD-oireisten kuin heidän läheistensä arkeen. Hänen suunnittelemansa ADHD-supervoimakortit ilmestyivät keväällä 2026, ja häneltä on myös ilmestynyt kirja Saamaton perfektionisti ja ADHD:n viisi muuta paradoksia.
Loppuiko loma, vaikka vielä hetki sitten tuntui siltä, että aikaa oli loputtomasti? Aamut saivat venyä, kalenterissa oli tavallista enemmän tyhjää ja päivät rakentuivat pikku hiljaa päivän edetessä. Sitten tuli se viimeinen sunnuntai, ja työasiat palautuivat vähitellen mieleen. Monelle lomalta paluu voi olla haikea hetki, jolloin punnitaan omaa jaksamista sekä työelämän vaatimuksia.
Moni ajattelee, että loman jälkeen ihmisen pitäisi olla levännyt, energinen ja valmis tarttumaan töihin. Ja jos paluu ahdistaa tai väsyttää, mieleen voi hiipiä ajatus siitä, että lomaa oli liian vähän tai jopa että lomaa on suoritettu väärin. Kyse ei kuitenkaan välttämättä ole itse lomasta, vaan siitä miten elämme loman aikana. Lomalla arjen rytmi on usein muuttunut. Olet ehkä herännyt myöhemmin, tehnyt asioita silloin kun huvittaa ja saanut olla pitkiäkin aikoja ilman, että kukaan odottaa sinulta mitään. Työhön palaaminen tarkoittaa nopeaa siirtymistä takaisin aikatauluihin, keskeytyksiin, sosiaalisiin tilanteisiin ja vaatimuksiin. Ei ole kovin yllättävää, jos mieli ja keho tarvitsevat hetken sopeutuakseen.
Moni kuitenkin vaatii itseltään mahdottomia ja hyökkäävät armotta töiden kimppuun. Avaamme sähköpostin, katsomme kertyneiden viestien määrää, selaamme kalenteria ja alamme samalla muodostaa mielessämme kokonaiskuvaa kaikesta, mitä pitäisi muistaa ja hoitaa. Työviikko ei ole vielä edes kunnolla alkanut, mutta mielessä on jo kymmeniä keskeneräisiä asioita.
Ikävä kyllä, struktuuri on usein heikoin juuri lomalta palattua. Kun tehtävää on paljon eikä niiden järjestys ole selvä, kuormitus kasvaa nopeasti. Ajatus alkaa poukkoilla asiasta toiseen, aloittaminen vaikeutuu ja pienikin keskeytys voi tuntua kohtuuttoman ärsyttävältä. Iltapäivisin käydään jo ylikierroksilla ja olo on väsynyt, vaikka mitään erityisen suurta ei olisi vielä saanut aikaan. Tämä ei kuitenkaan kerro heikosta työkyvystä, vaan siitä, että aivot ovat käyttäneet suuren määrän energiaa sopeutumiseen ja järjestyksen luomiseen.
Kuinka helpottaa lomaltapaluuta?
Jos voit vaikuttaa ensimmäisten työpäivien kalenteriin, jätä sinne väljyyttä. Ensimmäisen päivän tärkein tehtävä ei välttämättä ole saada mahdollisimman paljon valmiiksi, vaan selvittää, missä mennään. Mitä on tapahtunut poissaolosi aikana? Mitkä asiat vaativat oikeasti huomiotasi? Mikä voi odottaa huomiseen tai ensi viikkoon? Tilanteen kartoittaminen on työtä, vaikka siitä ei syntyisi heti mitään näkyvää lopputulosta.
Myöskään kaikkia sähköposteja ei tarvitse käsitellä yhdellä kertaa. Käy ne ensin nopeasti läpi ja erottele toisistaan kiireelliset, myöhemmin hoidettavat ja ne viestit, jotka eivät enää vaadi sinulta mitään. Usein huomaat, että osa asioista on jo ratkennut lomasi aikana. Pitkä viestilista ei siis tarkoita yhtä pitkää tehtävälistaa.
Yritä myös välttää sitä, että palautat kaikki arjen rutiinit täydellisinä ja yhtä aikaa. Jos unirytmi on siirtynyt loman aikana, sitä ei tarvitse korjata yhdessä yössä. Aloita siitä, että heräät suunnilleen samaan aikaan ja muistat syödä työpäivän aikana. Uni, riittävä ravinto ja tauot eivät ole työstä erillisiä asioita, vaan ne vaikuttavat suoraan siihen, miten hyvin pystyt keskittymään, säätelemään tunteitasi ja vaihtamaan tehtävästä toiseen.
Kaikkea hyvää ei myöskään tarvitse jättää lomalle. Mieti, oliko lomassa jokin pieni asia, joka teki sinulle hyvää. Ehkä kävit aamulla kävelyllä, luit illalla kirjaa tai joit kahvin ilman puhelinta. Voisitko ottaa jonkin näistä mukaasi myös työpäiviisi? Ensimmäisille työviikoille kannattaa suunnitella myös jotain, joka ei liity työhön. Se voi olla ystävän tapaaminen, lempiruokaa, uusi harrastus tai omaa aikaa. Jos arki rakentuu pelkistä velvollisuuksista, ei ole ihme, että siihen palaaminen tuntuu raskaalta. Arjen ei tarvitse olla joko vapautta tai suorittamista, vaan parhaimmillaan näiden tasapainoa.
Ehkä tärkein asia on kuitenkin tämä: Sinun ei tarvitse todistaa levänneesi olemalla heti ensimmäisenä päivänä tavallista tehokkaampi. Sen sijaan, palaa töihin rauhassa, askel kerrallaan. Tee ensin se, mikä auttaa sinua näkemään kokonaisuuden, ja valitse sen jälkeen yksi asia, josta aloitat. Sillä niinhän se on, että työt eivät tekemällä lopu. Anna siis itsellesi lupa huolehtia itsestäsi ja vasta sitten töistäsi.
