Ihmissuhteet ovat meille elintärkeitä, sillä meistä jokainen on ihminen vain suhteessa muihin ihmisiin. Olemme riippuvaisia toinen toisistamme – halusimme tai emme. Tarvitsemme toisiamme selviytyäksemme. Ihmissuhteemme vaikuttavat myös siihen, millaisena me oman elämämme koemme. Isoin osa haasteistamme ja ongelmistammekin on ihmisten välisiä, kuten isoin osa iloistamme ja onnemme aiheistakin.
Hyvän ihmissuhteen tärkein mittari
Ihmissuhteiden laadun tärkein mittari on yhteenkuuluvuus, tunne yhteydestä ja siitä, että me olemme ME. Mitä vahvempi yhteenkuuluvuuden tunne, sitä enemmän suhde tuottaa osallisille merkityksellisyyttä, iloa ja hyvää oloa.
Moitteettomin ja kohteliainkaan käytös, sääntöjen noudattaminen tai edes hyvät keskustelutaidot eivät vielä luo syvää hyvän olon tai läheisyyden tunnetta, joita saamme kokiessamme vahvaa tunneyhteyttä toisiin ihmisiin.
Vuorovaikutustaidot ja hyvät käytöstavat ovat toki tärkeitä ja opeteltavissa olevia taitoja, mutta ne eivät kata likikään kaikkea, mitä meidän ihmisten välillä värähtelee ja tapahtuu. Esa Saarisen lanseeraama ilmaisu ”ihmisten välisyys” kuvaa mielestäni asiaa kattavammin. Ymmärrän sillä tunteiden, intuition, energioiden ja sydämen tiedon vahvasti värittämää ja pitkälti sanoin selittämätöntä JOTAIN, joka aistitaan, koetaan ja tunnetaan.
Aitous on mahdollista, kun nämä toteutuvat
Yhteenkuuluvuuden tunteen syntyminen edellyttää osapuolten välistä ehdotonta yhdenarvoisuutta, kuten myös tunneturvaa. Nämä mahdollistavat sen tärkeimmän: suhteessa keskeneräisenä, omana aitona itsenään olemisen, joka on yksi rohkeimmista asioista, joita on.
Jos pelkäämme näyttää haavoittuvaisuuttamme ja epävarmuuttamme, piiloudumme helposti roolien, suorituskeskeisyyden tai ammatillisuuden taakse. Kaikki asioita, jotka estävät aidon yhteenkuuluvuuden tunteen syntymisen.
Me emme ole samanlaisia, emmekä samoja, mutta me olemme yhdenarvoisia. Tiedoissamme, taidoissamme, vastuissamme ja statuksissamme voi olla huomattaviakin eroja ja tehtävät, valta ja vastuut jakautuvat eri ihmisille eri tavoin, mutta kaikella tällä ei ole mitään tekemistä ihmisarvon kanssa. Myöskään se, onko tilillämme euro vai miljoona, ovatko vaatteemme huippumerkkiä vai kirpparilta kierrätettyjä tai asummeko upeassa talossa meren rannalla vai pienessä kerrostaloyksiössä lähiössä, ei tee meistä ihmisinä vähemmän tai enemmän arvokkaita.
Hyvissäkin suhteissa on vaikeuksia
Yhteenkuuluvuus ei tarkoita sitä, että kaikki on vain helppoa, ihanaa ja pelkkien myönteisten tunteiden siivittämää. Se tarkoittaa kaiken hyvän ohella myös yhteisesti jaettua kokemusta vaikeista vaiheista ja hankalista tunteista selviämisestä. Syvissäkään suhteissa ei oikein ole mahdollista välttyä siltä, ettei tulisi koskaan loukatuksi tai loukkaisi itse. Hyvissäkin suhteissa on myös kivuliaita vaiheita, joskus jopa katkoksia, jotka nähdään kuitenkin arvokkaana osana suhdetta, osana, josta opitaan ja jota korjataan yhdessä.
Ihmissuhteistaan on tärkeää pitää huolta, sillä yhteenkuuluvuutta tuntevat ja suhteisiinsa tyytyväiset ihmiset ovat tutkitusti muita huomattavasti tyytyväisempiä elämäänsä. He ovat myös terveempiä ja pitkäikäisempiä.
Lue yhteenkuuluvuutta vahistavista ja heikentävistä asioista lisää kirjastani ”Syvennä ihmissuhteitasi, muuta elämäsi”, jonka löydät täältä.
