On hyvä tunnistaa, mitkä ajatukset muutoksen edessä heräävät pelon tunteesta käsin. Kun nämä ajatukset tunnistaa, voi niiden äärelle pysähtyä kuulostelemaan, miksi ne heräävät ja mitä ne yrittävät kertoa. Kun tiedostaa, että pelko ohjaa hallitsevasti ajattelua, on ajatukset mahdollista hyväksyä ja sitten antaa olla — pelkojen aiheuttamien tunteiden ei tarvitse muuttua toiminnaksi.
On luonnollista, että tuntematon pelottaa, vaikka tuo tuntematon olisikin pitkään toivottua ja tavoiteltua. Pelon ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että nämä tavoitellut asiat jäävät tekemättä ja toteuttamatta. Pelon hetkellä on hyvä jäsentää ajatukset tähän hetkeen ja tulevaan. Tulevat asiat pelottavat nyt, koska ne ovat uusia, kokemattomia ja mahdottomia ennustaa.
Pelon hetkellä mieleen juolahtavia kysymyksiä voi esimerkiksi olla: ”Miten selviän? Onko tämä todella sitä, mitä haluan? Mitä, jos huomaankin, että tämä ei olekaan oikea ratkaisu? Mitä, jos huomaankin, että muutos tuokaan onnea?”
Näiden hetkien keskellä voi olla tarpeen miettiä, mitä mahdollisuuksia uusi muutos tuo mukanaan. On myös tärkeää pysähtyä ajattelemaan, miksi tämä nyt pelottavalta tuntuva asia on alun perin ollut toivottu — jokin tässä hetkessä ei tyydytä tarpeita niin, että olo olisi tyytyväinen.
Jotta asiat muuttuvat, on jotain muutettava. Tämä ajatus auttaa itseäni usein muutoksen hetkellä. Asiat eivät muutu, jos niitä ei aktiivisesti muuta. Siispä täytyy rohkeasti astua tutun sijaan tuntemattomaan ja todeta sitten, oliko muutos sellainen kuin oli haaveillut, vai oliko se opetus, polku seuraavaa muutosta kohti.
