Voinko olla rehellinen toisille jos en ole sitä itselleni? Edes itsestäni?
Rehellisyys toisille on rehellisyyttä minusta, kokemuksestani ja tekemisestäni. Olemisestani, mielipiteistäni ja sydämestäni. Se on niin sisäpuolella kuin ulkopuolella tapahtuvan tarkistamista sydämessäni. Siellä missä on hyväksyntä, tuomitsemattomuus ja empatia. Siellä missä rehellisyys on mahdollista.
Naurahdin kun ryhdyin kirjoittamaan, että rehellisyys itselle on helppoa. Sitä se ei useinkaan ole. Rehellisyys kuitenkin asetetaan erilaiseen koetukseen kun haluamme olla sitä toisille. Rehellisyys toiselle edellyttää usein vahvaa selkeyttä itsestä ja samalla kykyä olla läsnä ja avoin kokemuksille joita toinen ihminen meissä herättää.
Minulle on usein ollut vaikeaa kertoa oma mielipiteeni silloin kun olen ollut eri mieltä. Vielä vaikeampaa on ollut kertoa mielipide rehellisenä ja avoimena siitä, että se on vain mielipide. Sitäkin vaikeampaa on ollut kertoa mielipide ja kohdata kyseenalaistusta. Tai seurata kuinka mielipiteeni hyväksyvästä luonteestaan huolimatta avaa toiselle mahdollisuuden tarkastella omaa rehellisyyttään. Rehellisyys on rohkeutta olla totta, eikä se aina ole helppoa.
Rehellisyys toisille on myös rehellisyyttä hetkistä joina ei ollut rehellinen. Se on avoimmuutta omista tuntemuksista, tulkinnoista ja kokemuksista – sillä hetkellä kun niistä on kykenevä olemaan rehellinen itselleen.
Mikä rehellisenä olemisesta tekee niin vaikeaa? No pelkopa tietysti – sen lisäksi ettemme aina näe edes omaa kokemustamme selkeästi. Emme kerro mielipiteitämme koska pelkäämme niiden saavan osakseen paheksuntaa. Tai pelkäämme niiden saavan toisen paheksumaan meitä. Usein emme kerro toiselle tai edes itsellemme mitä koemme koska pelkäämme, ettei toinen pidä meistä sen jälkeen. Emme luota intuitioon tai omiin tuntemuksiimme, saatika, että kertoisimme niistä toisille, koska pelkäämme seuraamuksia.
Jokin aika sitten minun oli todella vaikea olla rehellinen. Avata suuni ja kertoa rakkaalle ihmiselle jotain sellaista jonka seurauksena hän voisi kokea etten välitä hänestä. Tai, ettei häne enää pitäisi minusta. Itseasiassa, minun on joka päivä vaikea tehdä niin. Olla oma itseni hänen, tai kenen tahansa seurassa ja uskaltaa puhua, tuntea, ajatella, liikkua ja elää.
Uskallatko sinä nauraa kun rakastelet? Tai itkeä? Moni ei uskalla vaikka se jos joku on rakkautta. Uskallatko jakaa unelmasi? Moni ei uskalla ja niin yhteiset kuin omat unelmat jäävät unholaan. Uskallatko kertoa esimiehellesi miltä tuntuu olla hänen alaisensa? Moni ei vaikka hän ehkää toivoo jonkun kertovan miten hän on onnistunut. Uskallatko haluta asioita jotka inspiroivat? Moni ei koska joku saattaisi kyseenalaistaa ja se sattuisi. Uskallatko kysyä kun haluat tietää? Moni ei vaikka juuri silloin kasvaisimme yhdessä. Uskallatko olla sinä toiselle? Moni ei uskalla vaikka juuri se antaisi toisellekin mahdollisuuden olla oma itsensä. Rohkaisisi rehellisyyteen, rohkaisisi olemaan totta.
“Seison tässä paikallani, tulematta sinuun. Katsoen minua rehellisesti, olen sinulle se mikä olen. Kaikkena sinä mitä olen. Kaikesta siitä mitä olen. Jotta sinunkin olisi helpompi olla.”
Rehellisesti, aaro
