Saan kysymyksen varsin usein ja toki olen itsekin paininut sen kivun kanssa, että olen koittanut parhaani mukaan kertoa tunteistani ja toiveistani, mutta toinen ei vaan ole halukas keskustelmaan vaan mitätöi kokemukseni ”vääräksi”.
Se herättää ymmärrettävästi avuttoman olon. On täysin normaalia kaivata tilaa tulla kuulluksi ja nähdyksi sekä toivoa yhteistä keskustelua.
Monesti erityisesti ristiriitaisesti ja välttelevästi kiintyneen välille tulee vuorovaikutuksessa kielteinen kehä, jossa ristiriitaisesti kiintynyt yrittää ikäänkuin ”huutaa” tarpeitaan kuuluville, joka taas saa usein välttelevästi kiintyneen menemään vielä enemmän kuoreensa…joka taas nostaa ristiriitaisesti kiintyneessä usein hylätyksitulon kokemuksen esiin. Ja kierre on valmis.
Tällaista turvatonta vuorovaikutusta on onneksi mahdollista eheyttää YHDESSÄ, mutta valitettavasti mitään taikapilleriä ei ole, joka saisi toisen kuuntelemaan ja osallistumaan.
Mitä tehdä jos kumppanisi on defensiivinen?
‣ Kysy olisiko viisasta ottaa pieni tauko ja palata keskusteluun muutaman tunnin päästä tai seuraavana päivänä?
‣ Pysähdy reflektoimaan omaa kommunikaatiotasi, olet ilmaissut tavalla joka tuntuu syytökseltä, voisitko kertoa haavoittuvammista tunteistasi ja toiveistasi?
‣ Kokeile sanoa: Huomaan, että meidän on nyt vaikea kuulla toisiamme. Mitä toivoisit minulta nyt? Minä toivoisin
sinulta ______.
Mitä sitten voi tehdä jos toinen ei hyvistä yrityksistä huolimatta vaan suostu keskustelemaan?
Silloin kääntäisin huomion siihen, mihin sinä VOIT vaikuttaa.
Me emme voi kontrolloida toista tai saada toista ”tajuamaan”, mutta me voimme tuntea tunteemme ja tehdä omat valintamme. Voinko itse voida hyvin suhteessa, jossa toinen toistuvasti kieltäytyy kommunikoimasta tai tunneyhteydestä?
Voinko itse valita sen?
Videolla vastaan kysymykseen vielä laajemmin, käy ihmeessä katsomassa
