Lainaukset ovat poimintoja Tommy Hellstenin kirjasta Kun uskalsin olla totta – Kirja uskosta, rakkaudesta ja näkyväksi tulemisesta (Docendo, 2025).
Kiitollisuuden kadottaminen
”Kun saamme jonkin hyvän asian, koemme ensin suurta kiitollisuutta. Sitten arki hiipii paikalle, valtaa kaiken ja muuttaa sen tavalliseksi. Ihmetykseen hivuttautuu itsestäänselvyys ja vähitellen tulee tunne, että minulla on tähän oikeus. Ajan mittaan oikeus muuttuu vaivihkaa vaatimukseksi. Kun lahja on muuttunut vaatimukseksi, ilo ja kiitollisuus katoavat. Ihminen alkaa katsella sitä, mitä hänellä ei ole, sen sijaan, että näkisi mitä hänellä on.”
Suorittaminen
”Kun suoritat elämää, kaikki näyttää hyvältä, mutta mikään ei ole oikeasti hyvää, jos et itse osallistu elämääsi. Olet sen sivustakatsoja. Seisot rannalla ja huutelet ohjeita niille, jotka hurjaa vauhtia laskevat kajakeilla koskea. Olet turvassa, muttet elä. Rannalla seisten saat säilyttää suvereeniutesi, olet aina se, joka osaa ja tietää. Itse et ryvety, muut ryvettyvät, siis ne, jotka elävät. Mutta hinta, jonka maksat on elämätön elämä, ja palkinto, jonka saat, on, ettei sinun tarvitse kohdata häpeääsi ja pelkoasi.”
Levollisuus
”Levollisuus syntyy syvyydessä. Se syntyy siellä, missä ovat ihmisen tarpeet. Ei siellä, missä ovat ihmisen halut. Kun ei ymmärrä, mitä tarvitsee, haluaa varmuuden vuoksi kaiken. Halut ovat tarpeiden hapuilua, joka haroo tyhjää. Monet kuvittelevat, että tyydyttämällä halujaan, he saavuttavat rauhan. Mutta näin ei ole, sillä ihminen ei voi koskaan saada tarpeeksi sitä, mitä hän ei tarvitse.”
Turvattomuuden tunne
”Jos sisäinen turva puuttuu, ihminen alkaa kompensoida turvan puuttumista ulkoisella yliturvallisuudella. Kuvaan astuu siis jälleen kontrolli. Elämä itsessään on turvatonta, koska meillä ei ole itsessämme lopullista kontrollia. Voi tapahtua mitä vain, ja mitä vain tapahtuukin.
Yksi tapa yrittää luoda turvaa on se, ettei elä. Ei koskaan tee mitään sellaista, mitä ei hallitse. Kun asioita ei hallitse, saattaa tehdä virheitä, ja jos puuttuu rakkaus, virheiden tekeminen romahduttaa ihmisarvon. Syntyy massiivinen häpeä, joka lamauttaa ja katkaisee yhteyden omaan sisimpään. Ihminen menettää itsensä menettäessään rakkauden, ja kun ihminen menettää itsensä, ei ole enää ketään, joka eläisi. Jäljelle jää vain epätoivoinen elämän suorittaminen ja virheiden välttäminen.”
Täydellisyyden tavoittelu
”Pisimmälle vietynä virheiden välttäminen johtaa perfektionismiin. Mitä täydellisempi ihminen on, sitä enemmän hänessä on häpeää. Perfektionismi siis paljastaa häpeän olemassaolon. Perfektionismi syntyy, kun ihminen ei rakasta itseään keskeneräisenä. Silloin virheet uhkaavat hänen ihmisarvoaan. Tämä vie uupumisen tielle, sillä ihminen yrittää paikata romahtanutta ihmisarvoaan ulkoisilla suorituksilla.”
