Hyvinvointimme ja elinvoimaisuutemme ytimessä lepää kolmiyhteinen yhteys. Se koostuu yhteydestä itseemme, toisiin ihmisiin sekä ympäristöön. Ihminen, kenellä joku näistä yhteyksistä sakkaa, kokee usein keskeneräisyyttä ja yksinäistä erillisyyden tunnetta. Tällöin olemme alttiita sortumaan korvikkeisiin ja riippuvuuksiin.
Ympäröivä yhteiskunta (etunenässä markkinatalous) tarjoaa meille lähinnä kuluttamisesta kumpuavaa yhteyttä, joka on lopulta kuin kangastus erämaassa. Harha, johon haksahdamme, koska janoamme niin epätoivoisesti sitä, mitä meiltä puuttuu.
Yhteyttä.
Kyetäksemme kolmiyhteiseen yhteyteen, on meidän sisäistettävä, mistä elämän optimaaliset kokemukset syntyvät. Ne sellaiset kokemukset ja hetket, joiden äärelle yritämme sisäisen kompassimme johdattamana löytää. Kokemukset, jotka lisäävät yhteyden tunnetta.
Optimaalisia kokemuksia kutsutaan paikoin myös flow-tilaksi. Tuon termin on lanseerannut ja siitä kirjoja kirjoittanut professori Mihály Csíkszentmihályi. Hän korostaa optimaalisen kokemuksen eli flow-tilan kohdalla juuri sitä, että sen hyödyt ovat sekä henkilökohtaisia että yhteisiä.
Csíkszentmihályi käyttää termejä differentaatio ja integraatio.
”Eriytyminen eli differentiaatio merkitsee, että jokaista kannustetaan kehittämään omia ainutlaatuisia piirteitään, maksimoimaan henkilökohtaiset taitonsa, asettamaan itselleen omia tavoitteita. Integraatio sen sijaan takaa, että se, mitä tapahtuu yhdelle, vaikuttaa kaikkiin” – Mihály Csíkszentmihályi / Flow – Elämän virta.
Toisinaan esitetään erillisiä näkemyksiä ihmisestä laumaeläimenä tai yksineläjänä. Optimaalisessa kokemuksessa ja kolmiyhteisessä yhteydessä on aina läsnä sekä yhteys että erillisyys.
Ne eivät sulje toisiaan pois, vaan päinvastoin täydentävät.
Ihminen, joka elää tasapainossa tämän yhteyden pyhän kolminaisuuden kanssa, voi kohdata eteen tulevat asiat ja tunteet pääsääntöisesti levollisin mielin.
Yhteys itseeni
Useimmat meistä kokevat tuntevansa itsensä. Monesti kyse on silti roolista, jonka olemme itsellemme kirjoittaneet. Jälkensä siihen rooliin ovat jättäneet myös toisten ihmisten mielipiteet. Kun mieli tai keho reagoi johonkin poikkeavasti, pyrimme usein eroon esiin nousseesta tunteesta lääkkeiden tai korvikkeiden avulla.
Samalla rajoitamme omaa olemistamme, ettemme olisi liian vähän tai liikaa muille ihmisille.
Yhteys omaan itseen ponnistaa rehellisestä ja autenttisesta itseensä tutustumisesta. Siitä, kuka minä ihan oikeasti olen ja mikä minulle on ominaista? Myös kysymyksestä, mitä ylipäätään tarkoittaa minuus.
Mikäli tällaista itseensä tutustumista ei ole aiemmin tehnyt, voi se olla hankalaa aloittaa yksin. Onneksi apua ja mentorointia on tarjolla, mikäli sellaista suostuu ottamaan vastaan.
Yhteys toisiin ihmisiin
Ympäröivä maailma ja muut ihmiset voivat toisinaan tuntua niin pelottavilta, että niiltä haluaa piiloutua. Emme kuitenkaan saavuta pitkäkestoista tyyneyttä siten, että välttelemme ihmisten pariin menemistä ja suojelemme itseämme sosiaalisilta iskuilta.
Hyvinvoinnin oleellinen osa on nimittäin yhteys toisiin ihmisiin.
Kun se yhteys sakkaa, pakenemme usein riippuvuuksiin, joista yritämme tehdä korvikkeita yksinäisyydellemme. Tämä tapahtuu harvemmin tiedostaen. Paradoksaalisesti yksi riippuvuuksien näkyvimmistä haitoista on se, että alamme eristää itseämme toisista ihmisistä. Otamme etäisyyttä, jotta emme tulisi satutetuiksi. Tällöin monet päättävät kohdata elämän niin kovan kuoren alta, etteivät tule satutetuiksi. Näin tehdessämme satutamme kuitenkin itse itseämme.
Yhteys toisiin ihmisiin lähtee siitä taianomaisesta valinnasta, että antautuu heille. Monelle tämä on pelottava ajatus, sillä meihin on iskostettu ajatus ihmisten vaarallisuudesta. Siitä, että emme voi luottaa toiseen, ellei toisin todisteta. Entä jos lähtökohta olisikin päinvastainen? Entä jos valitsisin luottaa ja ottaa askelen lähemmäs muita?
Yhteys ympäristööni
Ympäristömme on tänä päivänä niin vahvasti omien käsiemme muokkaama, että sitä kohtaan koettu yhteys on myös rapissut. Toki voimme kokea yhteyttä eri paikkoihin, joihin liitämme muistoja. Perimmäinen yhteys luonnolliseen ympäristöömme on silti rapautunut, mikä näkyy esimerkiksi luonnon yltiöpäisenä hyödyllistämisenä.
Samalla on tutkittua, että esimerkiksi metsässä käyskentelyn terveysvaikutuksista hyötyvät myös he, jotka eivät usko niihin. Yhteys ympäristöön on olemassa, jos vain suostumme näkemään sen
Ympäröivä luonto (sinun luonnollinen ympäristösi) ei kiitä tai tuomitse sinua. Se ei ole kiinnostunut saavutuksistasi tai murheista, joita kannat mukanasi. Metsä ei kanna piiruakaan huolta siitä, mitä ajattelet siitä. Se vain on. Tällaiselle ympäristölle toistuvasti altistuminen opettaa läsnäoloa, joka on suora virtaus sisimpääsi. Keho ja mieli rauhoittuvat ja asiat saavat kohtuullisemmat mittasuhteet.
–––
Kun yhteys itseesi, toisiin ihmisiin sekä ympäristöön hengittää ja virtaa vapaana, muodostuu usein myös neljäs yhteys. Se kuljettaa sinut kauemmas minne kenties koskaan olet kulkenut, elämän perusasioiden ja olemassaolon ytimen äärelle.
Yhteyteen jonkin itseäsi suuremman kanssa.
